Hei


Tällainen fiilis.

"Leben ohne Liebe"

Zwei Jahre war ich Deine Braut
und hab Dir grenzenlos vertraut.
Das war mein ganzes Malheur.
Nun sitz ich da mit der La Amour,
doch kommst Du sicher mal retour.
Weil ich auf eins immer schwör.

Leben ohne Liebe kannst Du nicht,
wenn man auch den Himmel Dir verspricht.
Alles kannst Du haben
und hast doch keine Ruh,
denn ein bißchen Liebe gehört nun mal dazu.
Wär`s auch nur `ne kleine Sympathie,
doch ganz ohne Liebe geht es nie.
Zehn mal eher kannst Du entbehren
Luft und Licht,
aber leben ohne Liebe nicht.

5193675_gal.jpg

Valmistauduin tänään mielikuvitusjuhliin, vaikka oikeasti olen menossa lauantaina ystäväni Herkän väitöstilaisuuteen ja karonkkaan. Näen itseni 30-luvun iskelmien
stereoistani kaikuessa samanlaisessa tilanteessa ja tunnelmissa kuin Oskar Schindler 'Schindlerin lista' leffan alussa juhliin pukeutuessaan ja kalvosinnappeja valitessaan.

Ostin aamupäivällä mustan siistin pulloverin, laitoin lihapullia, keitin kahvit, kuuntelin koko illan vanhoja 30-luvun iskelmiä, lankkasit kengät, silitin paidat, kokeilin ylle, hyvältä näyttää, laitan väitöstilaisuuteen ja karonkkaan eri puvut, ruskean ja illalla mustan, kävin saunassa, keittelin iltateetä, enkä malta oikein mennä vieläkään nukkumaan.

Näen pitkästä aikaa eli eka kertaa kunnolla pariin vuoteen vanhaa kaveria, jonka kanssa on ollut aina erityisen mukavaa viettää aikaansa. Hänellä on samanlainen natsi - viehtymys/probleemi kuin mulla. Ei meitä varmaan kukaan ymmärrä, mutta mä tajusin heti mitä hänen mielessään liikkui hänen kysyessään 'tosissaan' laitanko mustan puvuntakin rintaan nsdap-pinssin, aidon tietenkin. No, en laita. Nauroimme. Onkohan tämä ihan pimeää? Pitäisikö minun hävetä?

Olen yrittänyt kuluvalla viikolla tosissani normaalia elämää. Kävin kolmesti sataman kahvilassa kahvilla Hesaria lukemassa, viihdyin tosi hyvin auringonpaisteessa ilman kiirettä. Vietin päivän ja illan Miesnaisen seurassa kahvilla & lasillisella. Niin ja ostin kolme viherkasvia. En olisi arvannut miten merkittävästi ne muuttavan asunnon ilmettä. Ens viikolla vois vaihtaa mullat. Siirsinkin kasvit jo vanhoihin ruukkuihin kaupan muovitötsissä, mutta ei niitä noin voine jättää. Mulla meneekin sit kivasti muutama tunti ruukkujen salaojitukseen ja sellaiseen. Katselin myös läppäriltä kaikki viisi Harry Potter -leffaa. Mitäs muuta kivaa. Otin valokuvia mun  sisustuksesta laittaakseni ne tänne blogiin. Säästelen kuvia vielä pari päivää, jotta  puuhaa riittäisi tulevillekin päiville.

Olen nähnyt kuluvalla viikolla joka yö erityisen elävää unta, muistanut unimaailmassa kipeitä asioita elämän varrelta kotona vallinneesta pelosta pieleen menneisiin rakkaussuhteisiin. Jonkinlaisia painajaisten, syvällisten elämänkertojen ja surrealististen elokuvien sekoitusta. Tuntuu kuin muistaisin unien ansiosta enemmän kuin koko prosessissa yhteensä tähän asti. Oisivatko muistiportit ryhtyneet aukeamaan.

Yrittäminen ja muistaminen ovet vieneet veronsa.  Nukun  pitkiä öitä ja  keskiviikosta lähtien on väsyttänyt  pitkin päivää. Uneliaisuudesta huolimatta olen voinut paremmin. Kiitos yrittämisen. Sänkyyn ahdistumisen sijaan puuhailu ei ainakaan ole vielä käynyt liian raskaaksi saavutettuun hyvään oloon verrattuna. Se on hienoa se.

Tein tänään itsekseni sopimuksen, etten ala ahdistumaan juhlissa oman uran ja menestymisen puutteesta. Olen ollut ja olen vielä jonkun vuoden kroonisesti depressiivinen. Mulla on lupa olla millainen olen siinä missä cp-vammaisilla, syöpäpotilailla ja niin edelleen. Jos koettaisin keskittyä vain olemaan komea puvussani. ;-)


- Johannes -