Huomenta

Tyypillinen aamu.

Herään ankariin painajaisiin sekaisena. Tällä kertaa unessani minua kiusasi veljeni. Heitti mm. sängyn päälleni. Eräässä vaiheessa lojuin potkittuna lapsena lontoolaisessa lätäkössä omassa veressäni ja pyysin soittamaan ambulanssin. Ei. Sen sijaan minua tullee hakemaan lastensuojeluviranomainen jonnekin ylläpitolaitokseen. Koetan ryömiä piiloon. Laitoksesen en halua. Mielummin vuodan kuiviin katuojan hämärään. En pääse kovinkaan montaa jalkaa eteenpäin ennen kuin kulkukissa käy kimppuuni. Revin, riivin, taistelen ja työnnän, mutta kissa pureutuu kynsillään kiinni kuin tuhat ongenkoukkua. Huudan tuskasta. Tajuan olevani unessa. Huudan ja huudan. Herään usein pakottautumalla pudottautumaan sängystä. Kipu ja tömähdys herättää aina. Saan jotenkin silmät auki. Makaan peiton alla. Mielikuva auttoi taas kerran. Luojan kiitos.

Tärisevänä suihkuun päästyäni taistelun jälkeen ylös sängystä. Kylmä vesi virkistää hiukan. Mitä kello. Jo kaksi kohta. Piti saada vietyä sairauspäivärahahakemus Kelalle, mutta jäänee huomiseen. Taidan ajautua vararikkoon. Arkology soimaan. Rauhoittava reggaebasso täyttää tupakeittiön.

Huuh. Taidan selvitä liikkeelle. Ainakin sisällä kotonani.

Ääh. Pakko saada jotain toimintaa aikaiseksi. Tekisi hyvää, vaikkei oikeastaan kykenisi.

Siispä.

Mustat budohoust jalkaan ja valkea t-paita päälle. Voisiko löytyä mukavampaa oloasua.

Hesaria hakemaan kiinalaiset tossut jalassa. Kas. Helle jatkuu.

Aamukahvin keittoon. Takapihan ovi levälleen. Lämmin ilma hyökyy sisään, heinikon tuoksahdus. Jossain pärähtää auton moottori ja kuuluu kenkien kopinaa. Vesi kiehuu, kupin pohjalle sokerikosta loput ekoraakasokerimurut, Africafea päälle, tilkka kermaa. Perhana, kahvissa kermasaaria. Vanhentunutta.

Uusi vesi keittymään, tällä kertaa sokeria suoraan pussista, mutta koska käteni tärisevät aamuisin hullun lailla kaatuu puoli pussia kuppiin ja loput pitkin pöytää. Lusikoin sokeria kupista takaisin pussiin ja kaavin kourillani pöydältä kompostiin. Pitikö ne nyt tonne heittää. Muutenkin rahat vähissä. Laitan riisikakkuja juustolla & kinkulla, kannan pihalle pöydälle myös banaanin, tuopillisen vettä ja lääkkeet.

Hesari levälleen ja hörppy kahvia. Riisikakun juustot lätsähtävät lattialle. Just. Onneksi mulla ei muuta hankaluutta. Muuta hankaluutta? Maailman paras reggaebiisi Lee Sratch Perryn Roast Fish And Corn Bread kumisee. Mikä sattuma. Ei auta kuin nauraa. Surkuhupaisaa elämää.

Jah