Moro

Neuvottelin tänään terapeutin kanssa töihinpaluusta. Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että voin palata töihin lokakuun alusta. Ajattelin itse hakea eka kuukaudelle osaaikaissairauspäivärahaa ja tehdä kolmea päivää viikossa. Terapeutti kuitenkin suositteli hakemaan suoraan maksimiaikaa eli kolmea kuukautta. Myönnyin hänen kannalleen, koska tarvitsen tervehtyessä aikaa rakentaakseni elämääni kannattelevia rutiineja ja sisältöjä. Jos tekisin täyttä viikkoa olisin niin uupunut vapaa-ajalla, etten saisi aikaiseksi mitään kehittävää. Lojuisin puolikuolleenna ja sairastuisin pian uudelleen. Mulle tuli uskomattoman levollinen olo päätöksestä. Ehdin parannella itseäni vielä kuukauden ja sen jälkeen vielä kolme kuukautta osa-aikaista viikkoa tehden.

Voin jo selkeästi paremmin, joten jaksan tehdä miellyttäviä asioita ja kokea hyvänolontunteita päihteittä. Ehtisin tekemään kaikkea mukavaa vielä vuoden lopuun saakka. Tästä on tullut ja tullee pitkä prosessi. Jäädessäni lomalle maaliskuussa luulin palaavani töihin jo toukokuussa. Paskan marjat. En ole varmasti vieläkään niin hyvässä kunnossa kuin luulen olevani. Takapakki saattaa vielä iskeä milloin tahansa. Onneksi vt. myymälävastaava piti suunnitelmaa erinomaisena ja saimme sovittua vielä hyvin joustavasta töidenjaosta töihinpaluutani ajatellen. Vaika jatkaisin suoraan vastaavana, niin hän ottaa mielellään tehdäksen osan mun työnkuvaan kuuluvista jutuista. Olen todella kiitollinen työkaverilleni.Lähden kolmen vartin päästä firmamme saunailtaan ja puhun samalla epävirallisesti näistä asioista pomoni kanssa. Luulen hänen tukevan minua. Huomenna sitten (toivottavasti ei krapulassa) virallisten päätösten vuoro.

Aloitin jaksaessani eilen ekan hyvinvojntiprojektin uimisen ja vähähiilarisne lisäksi eli sisustamisen. Asun eka kertaa kämpässä, jolle en ole jaksanut tehdä mitään. Surkeeta ollut viettää täällä aikaa epämiellyttävän estetiikan keskellä. Tosin ystävät ovat kehuneet viihtyisäksi, mutten minä. Olen ajoittain hävittänyt vuosien varrella hankkimani sisustusjutskat, kuten käsinkudotut sängynpäälliset yms. upeat etnokäsityöt. Ostin eilen kehtiysmaakaupasta kaksi intialaista seinäkangasta. Toisessa istuu pöllö puunoksalla. Mä rakastan pöllöjä ja pöllömielikuvia. Viisaita (?) olentoja, jotka pohtivat itsekseen yön hämärässä. Toisessa kankaassa kukkakuuvioita ja paratiisilintuja. Tästä tulee mieleen lapsuuden sadut ja miksei aikuisuudenkin fantasiateokset. Jotenkin mielikuvitusta rikastava kangas. Ostin lisäksi punaisen pöytäliinan, joka sopii paremmin musta, sininen, punainen kotiini. Noi kankaatkin oli tummansinisiä. Lämpimiä.

881951.jpg

Tilaan myöhemmin viikolla karttakeskuksesta jättikokoisen antiikkityyliin piirretyn maailmankartan. Kävin jo selvittämässä mitä sen kehystäminen puukehyksin maksaisi. Ei liikaa, joten siitä tullee sopiva taulu ikonieni ja kirjahyllyn väliin lukutuolini ja puulipastoni yläpuolelle.

Tutkin myöhemmin ehtiessäni laajan taidejulistekaupan valikoimia, jos löytäisi sopivan ison työn ton mun 60-luku nahkasohvan yläpuolelle pöllön vierelle. Saan hyvän syyn selailla joku päivä taidekirjojani sekä historianopuksia. Pohdin paikalle jotain historiallista maalausta.

Hmmm. Jacques-Louis Davidilta ei löytynyt mitään sopivan muotoista ja hänen työnsä ovat kyllä yltiöromanttisia ja dramaattisia. Mitähän sitä. 1800-luvun orientalismia, renessanssin mestareita italiasta. Onpa vaikeaa. Vaan kun oikea työ sattuu kohdalle, niin sen huomaa sekunnissa.

Nyt pikapikaa kuteet niskaan ja saunomaan.
Rehtori Mäkelä ei odotusten mukaisesti vastannut mitään.
Kääk. Mitä mä laitan päälle. En mä voi näin äkkiä päättää.
Jösses. Jos kietoutus johku vanhaan taidejulisteseen.

Hetkonen. Nyt mä keksin. Joku ylihieno Hugo Prattin Corto Maltese -työ.

- Johannes-