Hei


Mä opin pikkuhiljaa normaaliin vuorokausirytmiin. Yleensähän mä menen nukkumaan ahdistuneena pakon edessä vasta kolmen - kuuden aikaan aamuyöllä heräten kahden maissa tai jopa ilta seitsemältä. Painuin eilen pehkuihin jo yhden maissa tyytyväisin mielin. Ihanaa päästä vällyjen alle uinahtamaan. Heräsin aamuseiskalta, lojuin sängyssä niitä näitä ajatellen, nousin aamukahville, luin Hesarin, lueskelin poliittisia blogeja, tein nettitilauksen ja lähdin kaupungille. Oli erikivaa istua bussissa katsellen lumisia puita ja kuunnella ihmisten kopistelevan lumisia kenkiään kyytiin astuessaan.

Löysin kahdellakympillä uudet löysät mustat sammarit. Jee. Vanhat kassiin, uudet jalkaan. Jalka kävi kepeämmin. Ja helvetti mä näytin hyvältä. Raskaat mustat maiharit, uudet mustat sammarit, ruskea ryhdikäs villapusero, lämpimän vihreä kaulahuivi, tosi style uusi vihreä asetakki ja musta pipo. Ja mulle niin rakkaat vihreät lapaset, joissa vihreä leppis. Aivan huippua. Löysin viime vuonna käsityömarkkinoilta.

Kävin lapsen luona juomassa kahvia, pärjää hienosti omillaan jo, vaikkei vanha olekaan. Olen niin ylpeä. Kotiin saunaan, päiväunet, vähähiilarinen illallinen, yksi olut, kohta kahvia ja liikenteeseen. Ehtisin kiertää kaksi cover bändiä. Johnny Cashin American trilogy on soinut illan levylautasella. Elämä maittaa.

Oispa vaan joku kenen kaa jutella illalla, ettei tartteis yksin istua. Välillä mä tukehdun sosiaalisuuteen, välillä tuskailen yksinäisyyttä. Kun enimmäkseen seurustelevilla ja toisaalta yksinäisillä depressivisillä ystävillä on omat menonsa ja asuvatkin muualla valtaosa. Kaipaan seuraa. Haluaisin jakaa hyvän mielen.

No, teidän kanssa !

Mukavaa viikonloppua. Mä laitan kahvin keittymään ja alan valitsemaan kauluspaitaa villapuseron alle. Harmaa, valkea vai laittaisko sittenkin punamustan hippikuvioisen mustan villapuseron kanssa.

- Johannes -