Hei

 

Eräs Kimmo Nevalainen ihmettelee Karjalainen-lehden kolumnissaan (nappasin lehden mukaani huoltsikalta pitkältä Kiteen kirkkomatkalta) seuraavasti: "Näin umpiluterilaisena ortodoksista kirkkoa ei voi kuin onnitella siitä, kuinka hyvin se on onnistunut kaappaamaan pääsiäisen itselleen. Ortodokseja on tätä nykyä hieman yli 60 000 ... Siitä huolimatta pääsiäinen mielletään nimenomaan ortodoksien juhlaksi." Ja niin edelleen.

Olen kummissani. Mitä Nevalainen ajattelee. Tekisi mieli vastata, että mitäs menitte pilaamaan hyvän tuotteen 1500-luvulla. Riisuitte kaiken pois, niin ettei jäljelle jäänyt oikein mitään. Ortodoksit eivät ole kaapanneet pääsiäistä keneltäkään. Me olemme viettäneet sitä samalla tavalla varmaan noin 1500 vuotta, mitä nyt helpotettu kirkkoon liitettävien paastosääntöä. Ei meidän tarvitse kaapata mitään keneltäkään, emmekä halua kaapata mitään keneltäkään. Olisiko niin, että media tarttuu ortodoksiseen pääsiäiseen, koska luterilaisesta pääsiäisestä on tullut hajuton, mauton ja ennenkaikkea merkityksetön.

Ortodoksinen pääsiäinen on toki myös muuta kuin kauniit ja eksoottiset rituaalit. Rituaalit kirkonmenoineen, paastoineen ja muine perinteisine tapoineen ovat vain ja ainoastaan välineitä meille ihmisille, jotta me tavoittaisimme pääsiäisen syvemmän merkityksen eli kristinuskon perusteen. Emme juhli juhlimisen itsensä vuoksi, juhlimme muuttuaksemme ihmisinä ja kunnioittaaksemme Jumalaamme. Kaikki on tarkkaan harkittu jo vuosisatoja sitten, eikä kirkko muuta opetuksiaan tai käytäntöjään ulkoisten seikkojen vuoksi kosiskellakseen piiriinsä alati maallistuvia ihmisiä.

Minua ihmetyttää miksi ortodokseja syytetään tavoistaan ja rituaaleistaan. Samat syyttäjät ymmärtävät kyllä hyvin buddhalaisten munkkien, hindulaisten askeettien ja muiden vieraiden uskontojen periaatteita välineiksi tiettyyn päämäärään, mutta meitä ortodoksikristittyjä ei osata nähdä saman ymmärryksen mukaan. Onko protestanttinen kirkko ja protestanttinen ihminen niin vieraantunut uskonnollisen elämän todellisuudesta, ettei hän enää kykene näkemään kristinuskoa uskontona lainkaan, joka on oikeasti jotain aivan muuta kuin tapauskonnollisuus, joka ei ole uskonnollisuutta sen todellisessa merkityksessä. Tapakristillisyys, jos mikä, on tyhjää rituaalisuutta vailla sisältöä, ei ortodoksinen pääsiäinen.

En malta jättää mainitsematta sitäkään, että protestantit kuuluvat kristillisen maailman ehdottomaan vähemmistöön, eivät ortodoksit, joita on maailmassa enemmän kuin protestantteja.

Nevalainen kirjoittaa: "Ortodoksista kirkkoa ei kiusata naispappeudella, homoliitoilla tai seksuaalis-eettisillä kannanotoilla. Se saa liidellä niiden yläpuolella. Luterilaiset taas joutuvat vuodesta toiseen selittämään, miksi jotain on tehty samaan aikaan liian nopeasti ja liian hitaasti. Siinä voi pyhyys kärsiä ja kansa kaikota jumalanpalveluksen sijaan keväthangille."

Nimenomaan. Tottakai kärsii, jos uskonnon keskeistä sisältöä aletaan muuttamaan sen mukaan mitä sosialistisissa, feministisissä ja libertalistisissa yms. piireissä nostetaan esiin. Niin hyviä asioita kuin periaatteita ne ovatkin nostaneet esiin, niin ei noilla periaatteilla voi lähteä muuttamaan uskonnon perusoppeja kilpaillakseen maallisen yhteiskunnan kanssa. Siinähän se pyhyys häviää ja uskonnon keskeinen siältö katoaa vähitellen olemattomiin oppien muuttuessa sukupolvelta sukupolvelle kulloisenkin muoti-ideologian mukaan. Omapa on asianne, voisin todeta luterilaisille ja itsepä sen sanoit. Ortodoksinen kirkko saa olla rauhassa, koska asiassa ei ole aprikoimista. Ortodoksinen kirkko ei ole lähtenyt eikä lähde kilpalaulantaan maallisten organisaatioiden kanssa. Me emme toisaalta myöskään missään tapauksessa tuomitse yhtään ihmistä hänen suuntautumisensa perusteella. Jokainen ihminen on oma persoonansa ja häntä tulee kohdella sellaisena, kuten Jumalakin tekee rakastaen jokaista persoonana, emmekä me voi tuomita ketään Jumalan sijaan. Se ei ole meidän asiamme.

Olen koettanut lukea iltaisin uusimman paavin Benedictus XVI (Joseph Ratzinger) teosta Jeesus nasaretilainen. Todella painavaa harkittua tekstiä, jonka yksittäistäkin sivua voisi pohtia päiväkausia. Toivon todella, että hän ehtii kirjoittaa teoksen jälkimmäisen osan virkatehtävältään ennen kuolemaansa. Ihmettelen tässä samalla sitäkin miksi meillä Suomessa paavin kuva on niin huono ja vääristynyt. Häntä ei haluta ymmärtää ja tulkitaan järjestään väärin, kuten kondomiuutisessakin, jota lainattiin puutteellisesti ja tulkittiin vähättelevän alentavasti ikäänkuin paavi ei ymmärtäisi ongelmaa sen koko laajuudessaan ja monimuotoisuudessaan. Paavin sanoma oli, ettei kondomien jakelulla tosiaankaan kuin pahenneta hiv-epidemiaa, jollei samalla huolehdita ihmisten sukupuolimoraalista ja -käyttäytymisestä. Jos jaamme pelkästään kondomeja asenteella toimikaa niin vastuuttomasti kuten ikinä haluatte, niin ongelma ainoastaan laajenee. Olen täysin samaa mieltä paavin kanssa.

Rauhallista pääsiäistä. Kristus nousee kuolleista ensi yönä!

 

- Johannes -