Hei


Hyvät ihmiset!

Älkää ikinä koskaan tarttuko Jeff Longin kirjoihin. Älkääkä missään tapauksessa lukeko niitä, jollette malta jättää tarttumatta. Näitä kahta neuvoa noudattamalla vältätte mielenne hajoamisen sekä ainaisen pelon auringon laskiessa taivaanrannan taakse. Varsinkaan, jos olette masentuneita, jolloin lapsuuden möröt hiiviskelevät jälleen pimeissä nurkissa teidän koettaessa turhaan saada Nukkumattia vieraisille aamuyön loputtomina tunteina.

3003-1.jpg

Harrastin aiemmin Liken kirjoja, joten ensimmäisenä suomennettu Longin kirja Helvetin piirit eksyi käsiini. Erehdyin avaamaan ensimmäisen luvun ensimmäisen sivun, enkä ole toipunut matkastani vieläkään. Teos oli silkaa kauhua. Niin vahvaa, että jäin adrenaliinikoukkuun ja luin kaikki muutkin Longin suomennetut teokset. Vuosi nolla palaa mieleeni useana iltana viikottain, en haluaisi muistaa koko teosta lainkaan, en mitään siitä, en alkua, en keskikohtaa enkä synkkää loppua, en väkivaltaa, en epätoivoa, en vihaa enkä hulluutta, en autioita tyhjiä teitä, enkä kohtausta, jossa laivan miehistö tappaa vasaralla yksi kerrallaan kaikki matkustajat lapsia myöten, en mitään.

Miksi sitten minun piti lukea eilen Longin uusin suomennettu teos Helvetin sydän, jossa marssitetaan esiin Vanha kehno. Long on kirjallisesti sivistynyt kirjoittaja, hän viittaa paljon ihmiskunnan laajaan kulttuurihistoriaan, kristinuskoon, myytteihin, itämaisiin uskontoihin, eikä hän ole paljon nähneenä lepraa, kidutusta, loukkaantumisia tai mitään muutakaan kirjoihinsa joutunut aivan tyhjästä rakentamaan. Siksi kai hänen tekstinsä onkin liian uskottavaa. Perinteinen splatter ei iske minuun lainkaan, ei se ole pelottavaa, Kuudes aisti oli, Longin teokset ovat, Hohto on. En kestä niitä, en pääse niistä irti. Polanskin Vuokralainen, menin sekaisin päiväksi elokuvasta. Jokin minua kiehtoo noissa kauhupätkissä silti. Nimettömän kohtaaminen, oman rajallisuutensa kohtaaminen, kuolema, kaiken loppuminen ja kaikkein pelottavinpana ajatus omasta sekoamisesta, ettei enää erottaisi todellisuutta kuvitelmistaan. Jälkikäteen ajateltuna viime talvena ja sitä ennen kärsimäni painajaiset sekavine heräämisineen, jolloin en osannut päätellä hetkeen missä oikein olin ja miksi, niin olin sekoamisen porteilla. Vai pitäisikö sanoa rehellisemmin muistamisen.

Mutta kohtaamalla kaikkein kauheimman kauhein kesyttyy, se menettää valtansa ylitsesi, siitä tulee hallittava, ymmärrettävä. Jotain tällaista mä haen kauhusta. Kuolema ei enää pelota minua, ei viime talven jälkeen eikä myöskään ole koskaan pelottanut, jos kohtaan kuoleman selvin päin. En ole kertonut ruumiistairtaantumisisista ja tuolle puolen kynnyksen yli astumisista. Hengitän edelleen, minua ei ole huolittu toiselle puolelle, mutta olen nähnyt sinne. Jokin oli muuttunut kuolemisessa uusimman masennuksen myötä, pelko tyhjyydestä, jonkinlainen täysin mahdoton ajatus kaiken olevan olemattomuudesta, ettei olisikaan mitään missään, mutta niin ei voi olla, miten olemattoman pelko voi olla todellista, sekä pahinpana muisto mielen rajamailla häilyvänä kaikensyleilevänä ja kaikenhukuttavana kauhuna, ei kuolemanpelkona, kauhuna. Kauhu ja kuolema menivät minulla sekaisin viime talvena, toinen ei ole lainkaan pelottava ja toinen on kohdattavissa, opeteltavissa. Minulla ei siten ole mitään pelättävää, on ainoastaan harjoiteltavaa.


Sitten vuosimeemiö:

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Nain ravintolan vessassa. Kai tää on jonkinlainen parannus ravintolan pöydän alla hässimiseen. Mutta mitä tää kertoo minusta, etten saa päähäni muuta kokonaan uutta tekemääni. Panettaminen kertonee parantumisesta, toivottavasti.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En mä kai luvannut mitään viime vuodenvaihteessa. En aio tehdä. Olen oppinut pikku hiljaa etenemään masennuksen kanssa varovaisesti ryhtymättä lupauksiin, mitä ei voi kumminkaan pitää. Aiheuttaisin itselleni ja ystävilleni ainoastaan turhia pettymyksiä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Yksi vanha ystävä, josta olen erkaantunut.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Yksi ystävä. Rauha hänen sielulleen.

5. Missä maissa kävit?
En missään. Arvatkaa vaan haluaisinko käydä jossain.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Haluaisin työkykyiseksi, kumppanin ja enempi rauhaa olemiseen. Jälkimmäinen realistisin toive.

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Mä olen niin huono päivämäärissä ja vuodetkin alkavat mennä sekaisin tai menivät jo nuorena sällinä. Ei viime vuonna tapahtunut mitään superkivaa, ellei Herkän väitöstilaisuus. Missähän kuussa se olikaan.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Vittumaisia sivuoireita aiheuttaneen masislääkkeen jättäminen sekä sekakäytön lopettaminen ynnä rauhallisempi kiireetön asennoituminen masennukseen ynnä vielä yksi eli juomisen puolittaminen. Oonpa mä hyvä!

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Juomisen jatkaminen, noi vessasekoilut.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Tää vaikea masennus yhä vaan riippakivenä.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Toivottavasti jouluna hankkimani teokset:
a) Aglio & olio: Yksinkertaisen pastan a & o
b) Ruokasuosikit: Tapakset
Sekä kunnollinen teräskattila.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Oma.

13. Kenen käytös masensi?
Oma.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Laskevassa järjestyksessä: Vuokra, terapian omavastuu, olut, ruoka.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
En kai mistään. Musasta aina välillä. Pienet hetken kans ajoittain kuten punainen talvinen taivas Pohjois-Karjalan syrjäkylän vaaran laelta katsottuna kirpeässä pakkasessa.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Vaikea. Sirus Rosin tuotanto tullee ekana mieleen.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi?
Pari kiloa enemmän kaljaa vatsan ympärillä. Helvetti minä.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Yhtä köyhä, mutta rahaa enemmän muuhun kuin baareiluun, koska baareilen vähemmän. Menot ovat edelleen tuloja suuremmat, joten mun pitää keksiä kaikenlaista sekä pyytää rahaa faijalta. Tässä iässä tosi ahistavaa.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Ulkoilleeni, voimistelleeni sekä aloittaneeni uudelleen valokuvauksen. Viimeisen jätin kokonaan väliin. Kamera taitaa asua nykyisin lapsen kotona.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Istuneeni kotona vaipumassa synkkyyteen ja korjanneeni oloa lähtemällä baariin.

20. Kuinka vietit joulua?
Sisareni perheen luona ikivanhan perinteen mukaan syöden, palveluksissa käyden sekä viihtyen.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Rakastuminen? Alan pikku hiljaa muistaa mitä se tarkoittaa. Siis ihan konkreettisesti miltä se on joskus tuntunut vatsanpohjassa ja mielessä.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Kaksi ja molemmat tyystin turhia.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Battlestar Galagtica, Lost, Heroes. Seurasin jenkkilän esityksiä reaaliajassa ja kohta BGG & Lost alkaa jälleen. Jipii!

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Teinikyselykö tää onkin. En vihaa ketään.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ööh. Useampikin piti lukea yhdeltä istumalta yön yli. Kevyttä viihdettä lähinnä.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Sigur Ros on pyörinyt lautasella sekä useinmiten jazz. Ei mitään uutta valitettavasti. Progemetallikin sekä Johanna Juhola tais löytyä vuonna 2007.

28. Mitä halusit ja sait?
Ne missä onnistuin.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Enemmän rahaa, oikeista toiveista en tiedä, oliko mulla oikeita toiveita.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
En mä muista mitkä leffat kuului viime vuodelle. Totoron taisin katsoa ännännen kerran ja suosittelen samaa kaikille.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
En tehnyt mitään erityistä. Mainitsin asiasta täällä blogissa, muuta en muista. Normipäivä. Olen liian vanhus jo.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Tervehtyminen.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Noita militaarijuttuja, ska-viritelmää kesällä, aina style, omasta mielestä, ei aina muiden.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Lapsen olemassolo, terapia, kirjoittaminen, kirjat ja leffat, kun jaksan jo lukea sekä katsoa ajatuksella.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Maahanmuuttokeskustelu demokratian toteutumisen näkökulmasta sekä USAn pressanvaalit.

37. Ketä ikävöit?
Exääni Lumikkoa edelleen päivittäin, vaikken osannut elää hänen kanssaan, muutamia ystäviä sekä paria kuollutta.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
En tutustunut uusiin ihmisiin, mutta Miesnaisen sekä Hummerin ja Ihmisvihaajan kanssa olen ystävystynyt uudelleen piiitkän tauon jälkeen. Se on hyvä se.


- Johannes toivottaa kullekin parempaa vuotta 2009 -