Hei,


Heräsin aikaisin työllä ja tuskalla. Kävin ostamassa lähikaupasta aamupalatarvikkeita, koska en jaksanut eilen lainkaan kauppaan. Aamupala, suihku, vaatteiden silitys, pakkaus, puhelu Moiralle. Kuteet niskaan ja ostarille automaatille, jotta saisi käteistä bussiin, että pääsisi terapian kautta Hesan junaan.

Matkalla liukastun ja kaadun pari kertaa. Jalkakäytävällä olisi mitä letkeintä tepastella auringonpaisteessa, jolleivat noi maanpäälliset pirut eli huoltoyhtiöt ajelisi parin sentin lunta tonnien painoisilla traktoreillaan peilikirkkaanliukkaaksi jääpinnaksi. Järki hoi.

Automaatilla huomaan, ettei kirjastokortilla saa nostettua rahaa. Mitä helvettiä.

Juoksen kotiin, käännän kämpän ylösalaisin, alkaa puskea lämpö- ja paniikkihikeä. Korttia ei löydy.

Juoksen kauppaan, sieltä se löytyy kassakoneesta. Myyjä naureskelee. kysyn kaupan osoitteen, koetan tilata taksia ehtiäkseni edes myöhässä terapiaan. Odotan turhaan viisi minuuttia. Joku muukin taitaa tarvita ajoneuvoa liukkailta teiltä ja myöhästeleviltä busseilta. Perkeleen perkele. Koetan tavoittaa terapeuttia. Ei vastaa. Väsään pikaisen tekstarin.

Juoksen kotiin. Vituttaa. Yltäpäältä hiessä, riennän suihkuun, laitan kahvia tulelle, avaan koneen, kirjoitan tämän tekstin. Pitäisi taas rientää ehtiäkseni junaan. Juoksenko ostarille, yritänkö taksia, jäänkö kotiin.

Luoja sentään.

- Johannes -