Moro

Musta on tullut juuri sellainen keski-ikäinen mies, joita olen koko ikäni inhonnut. Ajatelkaapa, elin vielä 30+ ikäisenä sutjakkaana kasvissyöjäpunkkarina. Heräsin tänä aamuna aamukahville laittaan juustokinkkuvoileipiä ja suihkussa havaitsin vatsani turvottavan erityisen pallokkaana. Aarrgh! Mulle on kehittynyt kuvottava keski-ikäisyyden symboli eli vatsakumpu. Mitä mä teen? Johtunee lääkkeistä, oluesta ja liikkumattomuudesta sekä hmm. tietenkin ikääntymisestä. Ei kai se auta kuin hyväksyä. Mä nyt vaan oon tällainen ja parannuttuani jaksan sit liikkua ja elää streittinä ilman lihottavia lääkkeitä.



Huomaan vaatteita valitessani pohtivani minkälaiset paidat peittävät parhaiten vatsani. Valitsin Afrikkafestareille ylikokoisen ruskean Marimekon Jokamiespaidan. Mut sekin on keski-ikäisten arkkitehtien vaatekappale. Ojasta allikkoon. En mä ala enää vaihtaan.

Korostaakseni äskeistä kehitystä olen päättänyt ryhtyä toteuttamaan nuoruuden haavetta: Aion ostaa ensi keväänä seuraavan kulkuneuvon.



En ole koskaan edes ajanut moottoripyörällä ja siksi menenkin kenties syksymmällä moottoripyöräkurssille. Lohdutan itseäni ikä- ja painokriisissä kuinka huristelen matalasti pöristen tyylikkäissä nahkakuteissa Customprätkällä kaupungista toiseen... Jee. Keski-ikäisen miehen unelma!

Mutta mähän taidankin olla keski-ikäinen mies, eikös niin Johannes.

Mutten mieleltäni. Norpatti ihastuttaa ja naurattaa minua aina.

- Johannes -