Olen niin tottunut dissosiatiivisuudesta johtuvaan kummalliseen maailmaani, että älysin epäillä vasta äsken, etteivät normaalit ihmiset varmaankaan epäile tulevansa hakatuksi, murhatuksi, pilkatuksi tai tätä kaikkea mennessään ensimmäistä kertaa kylään uuden kaverinsa tykö. Olen tutustunut (yritän normalisoida erakkomaista elämääni) yhdistystoiminnan kautta uusiin ihmisiin, mikä on hyvä menetettyäni melkein kaikki entiset ystäväni ja kaverini erakkokauteni myötä, mutta tarviiko pelätä näin helvetillisesti ihan normaalia kyläilyä. Suurin osa minun osistani huutaa päässäni tulevani pahoin kohdelluksi tai vähintäänkin naurunalaiseksi. Ehkä siellä ei kuitenkaan odota ylläriporukkaa ilkkumassa keittiöveitsien kanssa. Huoh.

- Johannes -

PS
En uskalla vastata vieläkään kuin kahden kolmen ihmisen puhelinsoittoihin. Ei ihme, että olen menettänyt ihmisiä viime vuosina.