Aargh


Taas yhtä kidutusta. Istua näitä juhlapäiviä yksin kotona kun on joutunut kuuntelemaan sivusta kaupoissa ja kahviloissa kuinka onnelliset perheet pohtivat sunnuntaita ja kuinka yllättää iskä taikka monen aikaan ajaa takas kotikylille juomaan kakkukahvit isänsä kanssa.

Joka ikinen isänpäivä, äitienpäivä, joulu, pääsiäinen, ystäväpäivä ja mitä niitä onkaan on mulle tuskaa. Suora lyönti vasten kasvoja omasta epäonnistumisestani ihmisenä sekä muistutus siitä mitä olisin halunnut, mutta missä olen epäonnistunut.

Ja pitäisi jo lähteä ystäväni valmistujaisjuhliin. Puku päälle näyttelemään iloista ja jauhamaan niitä näitä mukavia. Ei huvita, mutta loukkaisin häntä jättämällä tulematta. Jospa höyryäisin viime metreille etenemästäni holokaustiromaanista Littellin Hyväntahtoisista. Todella vastenmielinen 850 sivuinen opus, mutta erittäin oivaltava ja vahvistaa niitä näkemyksiä, joita minulla on jo entuudestaan. Siksi toisekseen olisin voinut kirjoittaa sen itse. Kunpa tuntisin Littellin. Ei, on näyteltävä Hyväntahtoista.

- Johannes -