Hei

 

Mun mieli suojelee itseään muistoilta kuin Clarken ja Kubrickin käsikirjoitukseen perustuvassa upeassa Kubrickin leffassa 2001: A Space Odyssey esiintyvä tietokone HAL 9000. Jopa niille rajoille, että vastareaktio on käynyt joskus hengenvaaralliseksi.

Joskus nuorempana kun en vielä tajunnut alkuunkaan mikä minua vaivaa saatoin mennä täysin sekaisin sellaisista elokuvista kuin Tule ja katso taikka 20 Days of Sodom. Pää hajosi epämääräisten muistojen yrittäessä tulvia tietoiseen mieleen ja reagoin juomalla itseni välittömästi tainnoksiin tai ottamalla kasan rauhoittavia/huumeita. Onneksi en tee enää näin vaan suojelen itseäni tuollaisilta vaarallisilta tilanteilta.

Nykyisen vaikean deprerssion puhjetessa en voinut piilottaa itseltäni hyväksikäytön ajatusta mitenkään. Mutta koettaessani lähteä kriisikeskukseen puhumaan asiasta nukuin kahdesti koko viikonlopun yli. Kirjaimellisesti. Viikolla en olisi päässyt menemään töiden vuoksi. Lopulta onnistuin ja ääneen sanominen helpotti suunnattomasti.

Viivytin terapian aloittamista omien reaktioitteni pelossa kolme kuukautta, kunnes terapeutti soitti riittävän useasti, että sun on jo pakko tulla, ettei aika mene muille potilaille. Eksyin omassa kotikaupungissani ja meinasin myöhästyä eka istunnolta. Olin niin pahan paniikkihäiriön kourissa, että täytyi pitää välillä seinästä tukea raahautuessani terapiaan.

Nyt pitäisi aloittaa uudelleen, koska kahden ja puolen vuoden intensiivisessä terapiassa emme käsitelleet mahdollista hyväksikäyttöä juuri lainkaan, koska oli muitakin arkea haittaavia päällimmäisempiä asioita, joista emme niistäkään ehtineet kosketella kaikkea.

Mä olen päättänyt ottaa yhteyttä kriisikeskukseen, mutta mutta.

Alkoi vuotaa verta nenästä nostaessani kännyn käteeni. Ei ollutkaan edes soittoaika. Soittoajan lähestyessä jalkoja heikottaa, pysyn tuskin pystyssä ja nukuttaa aivan armottomasti. Jos menisin makuulle, heräisin huomenna. Ei ole kivaa. #¤&!

Pelkään mitä mussa piilee. Miten mä kestän mahdolliset muistot. Oli ne mitä tahansa.

Mutta mä myös haluan eroon tästä piinaavasta alituisesta pelosta ja jännityksestä sekä ahdistuksesta. Joskus suihkussa mä vajoan jonnekin alas ja syvälle, enkä oikein tiedä missä olen ja minkä kokoinen mä olen. Näyttää niin isolta kaikki. Muisto ilmiselvästi.

 

- Johannes -