Hei


Miksi pikkuasiat jäävät vaivaamaan minua. Kirjoitin mielestäni käsittämättömän tyhmän kommentin Saastaiseen huoneeseen. Ehkä sen kanssa voi silti elää. Sama juttu vaatteiden kanssa. Saatan oikein pahan ahdistuksen iskiessä käydä kesken iltaa vaihtamassa asua taksikyydillä ja mittarin raksuttaessa mun pähkäillessä vaatekaapin edessä. Joskus pelkästään väärät kengät saavat mut kiemurtelemaan pöydässä, en kykene nauttimaan mistään ja koen itseni muiden pilkkaavien katseiden kohteeksi. Tosiasiassa ihmiset yleensä kehuvat mun aina pettämätöntä tyylitajua. Ehkä mä yritän liikaa, ehkä mä vaadin itseltäni liikaa, ehkä mun persoona rakentuu liikaa vaatteiden varaan. Pelkään, etten riitä minuna.

377944b.jpg
Dinah ilta.

Mennyt jälleen hieman liian lujaa. Mukavaa on ollut, vaikka olenkin pohtinut vähän väliä peruisinko seuraavan jutun jääden lepäämään, mutta eteenpäin olen mennyt kaikesta huolimatta. Kerrottakoon heti alkuun, että turvauduin pitkästä aikaa pillereihin oluen kanssa. En juonut ylettömästi ja voin yllättävän hyvin rauhoittavien nappien tasoittaessa oloa pitkin päivää. Täytyy silti pitää varansa, etten luisuisi takaisin viime vuotiseen ongelmakäyttöön. En ole itsestäni ylpeä.

Custom_Beach_Bike.jpg
Kirppupyörä

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen viikko sitten. Ei mitään mullistavaa ei mitään konkreettista, mutta liikahduksia tulevaisuuteen. Istun toista iltaa tietokoneen äärellä kuunnellen musaa, lukien juttuja ja katsoen elokuvia. Mieli on vaeltanut haaveissa, tulevaisuudessa ja yllättäen rennon tyytyväisissä fiiliksissä. Huomasin pohtivani äsken liekö se tervehtynyt olo tällaista, vailla erityistä ahdistusta ja tuskaa. Ehkä mä tosiaan menen kohti parempaa. Näin mun ystävät sanovat mulle: "Johannes, sä näytät iloisemmalta ja pirteämmältä!" Ystäviä ikävä. Harmi, jotta perinteinen juhannus on kuivumassa neljän hengen inflaatiokoontumiseksi saunomisen, ruoanlaiton ja pihapelien pariin. Taitaa muuten olla jo kahdeksas peräkkäinen juhannus mun osalta tossa porukassa. Perinne.

brad_bicycle.jpg
Hieno, muttei ehkä ihan kaupunkiajoon.

Prätkäkaveri ajoi luokseni torstaina. Kävimme pyörällä terassilla, saunoimme, jauhoimme paskaa ja vietimme kaikin puolin löysän nautiskelevaa iltaa. Mä olen (kylläpä mä nyt viljelen olla-verbiä) kirjoittanut blogissani usein moottoripyörähaaveesta. Mulle tyypilliseen tapaan mulla ei ole minkäänlaista kokemusta moottoripyöristä. En ole ollut koskaan edes mopon kyydissä. Innostuessani jostain aiheesta luen kirjoja, tutkin nettiä ja katson dokkareita. Fiilistelen ja kuvittelen mielessäni ja hankkiudun mahdollisuuksien mukaan asiantuntijoiden & harrastajien seuraan. Ryhdyn sit tositoimeen, jos mun innostus pikemminkin voimistuu kun laantuu tiedon lisääntyessä. Näin mulle kävi mm. itsepuolustuslajin kanssa, joka ei oikein sujunut, koska olin jo sairas sitä tietämättäni. Vaadin itseltäni mahdottomia liikunnalliseen lahjakkuuteeni nähden. Tunsin itseni siksi surkeaksi, enkä pystynyt kokemaan riittävästi onnistumisen tunteita. Mä odotan tästä oppineena tervehtyväni siihen kuntoon, että pystyn palaamaan treeneihin. Itseäni varten mä niissä kävisin, en näyttääkseni muille.

1634673.jpg
Ruohonleikkuriksi tulevaan omakotitalooni :)

Takas prätkään. Kaveri sanoi, että ihmiset joko ihastuvat eka kyydistä tai sit kavahtavat koko asiaa. Ajoimme perjantaina Tampereelle välillä todella kovaa. Kuin mun kävi?

1634676.jpg
En haluu ihan tälläista.

Mä rakastuin, mä menetin sydämeni. Useamman tunnin reissu toimi paremmin kuin tusina terapiatunteja. Mieli lepäsi jyrinässä, tärinässä ja lepatuksessa. Milloinkahan mä olen keskittynyt yhtään mihkään niin täydellisesti useaan vuoteen. Tarkoitan keskittymistä mielen vapaaseen ajelehtimiseen. Toisin kuin yleensä, niin mieleen nousi positiivisia muistoja vaikeistakin aiheista. Opin aika nopeasti rentoutumaan ja myötäilemään pyörän liikkeitä pelkäämättä tippumista tms. eli saatoin keskittyä fiilistelyyn. Ihanaa.

1634677.jpg
Enkä tätä, vaikka mukana kulkis grilli.

Mä haluan oman pyörän. Jonkun 500 - 750 kuutioisen customin. Mistähän rahaa. Pitää palata ensin töihin. Pelottaa hieman mitä mun prätkäilystä tulisi. Osaisinko mä edes ajaa pyörä kotiin tappamatta itseäni. Pitäis päästä harjoittelemaan jonnekin. Viralliset autokoulutunnit on mulle aivan liian kalliita. Tartteisin ankaraa harjoittelua turvallisella alueella jonkun kokeneen kuskin ohjauksessa, oma pyörä kotiin ja sit vaan kymmeniä ja kymmeniä omaehtoisia harjoittelutunteja. Tykkään ajaa autoa öisin kaikessa rauhassa muulta liikenteeltä. Noin mä tekisin pyörälläkin. Naapurien harmiksi. Hemmetti kun olis mahdollisuus harjoitteluun ja öisiin ajeluihin. Tekis mulle niin hyvää.

Arvatkaa mitä mä luen kotona.

Oikein Kopteri- ja muita prätkälehtiä, forumeita ja jälleenmyyjien sivuja.

pe-portishead-third.jpg
Tää räjäytti mun pään tänään !!!

Jätän loput viikonloppukuulumiset huomiselle. Pysykää hengissä!!!

- Johannes -