Itsensä armahtaminen on kaikkein vaikeinta?

Miksen voi antaa olla, mennä pois, jättää taakseen.

En halua enää hetkeäkään itserakennetusta pelosta elämääni.

En minä odota mitään äkillistä muutosta. Tuntuu toivottomalta ryhtyä suremaan pelkoa pois. Parantua pikkuhiljaa kuukausi kuukaudelta peläten samalla omia ansoja. Siksi minä pukeudun usein tuhon ja kuoleman merkkeihin, että pelkäisin aiheuttamiani reaktioita. Siksi minä kännään, että pelkäisin sanomaani ja tekemääni, etten osaisi kontrolloida impulssejani. Siksi minä aina teen itsestäni pellen, että saisin hävetä ja pelätä. Olla se avuton hakattu pikkulapsi, kiusattu koululainen ja hyljeksitty lukiolainen.

Että saisi ainaisesti kokea uudelleen saman pelon milloin mäjähtää isku, milloin kaikki romahtaa, milloin epäonnistun mahdottomien tehtävien edessä. Milloin minusta tulee kelvoton kenellekään ja millekään yhä uudelleen ja uudelleen.

Minä Olen hyvä ihminen! Huudan.
Minä olen hyvä mies!

Minä olen

- Johannes -

Haluan tutustua itseeni.
Henkilöön, joka asuu piilopirtissään vähitellen rakennettun odotushorisontin takana.