Hei


Kävin tänään ensimmäistä kertaa sitten vappuaaton kirkossa. Vietettiin Neitsyt Marian eli Jumalansynnyttäjän suojelusjuhlaa. Asettuminen maailmaan, paikoilleni oikeaan mittasuhteeseen alkaa minulla jo kirkon ovella ristinmerkin tekemisen ja kumarruksen rituaalista, uusi ristinmerkki sisemmällä ovella, takki naulaan, ristinmerkki kirkkosalin ovella, tuohuksia ovenpielestä, ristinmerkki Jumalansynnyttäjän ikonin edessä, ikonin suuteleminen, rukous, ristinmerkki, tuohus palamaan ihmisille joiden puolesta rukoilin, askel Kristuksen ristin eteen, ristinmerkki, kristuksen ikonin suuteleminen, rukous, ristinmerkki, tuohus palamaan, paluu keskikäytävälle, ristinmerkki, asettuminen paikoilleen, kumarrus papille hänen käydessään kumartamassa seurakunnalle ... Tunti rauhoittavaa rukousta, keskustelua itsensä ja Jumalan kanssa, harhailevia ajatuksia, havahtuminen erityisen koskettavaan säveleen, toistoa, kumarruksia, ristinmerkkejä, turvallista, puhdistavaa, korjaavaa.

Sotkamo_JSsuojelus.jpg

Haluaisin jaksaa huomenna aamulla Jumalansynnyttäjän suojelusjuhla liturgiaan ja nauttimaan pyhää eukaristiaa, mutten jaksa. Pitää selvittää raha-asioita, koska pankki olisi muutoin sulkenut tilini huomenna ja kaupunki taisi ehtiä jo lähettämään vuokran perintätoimistoon. En tajua kuinka mä saatan sekoittaa raha-asiat säännöllisesti näin pahasti. Vastahan mulla oli runsaammin rahaa, mutta eihän se auta, jos mä maksan luottokorttilaskusta sen alimman rivin mukaan, enkä todellista summaa kuluttaen sen unohtuneen 300 ihan muuhun ja unohtamalla ilmoittaa vuokranantajalle, että vuokra viivästyy parilla viikolla. Voi minua.

Sotkamo_ikonostaasi.jpg

Minulle tekisi hyvää jaksaa useammin palveluksiin ja eukaristiaan eli ehtoolliselle. Jollen uskoisi itse asiaan, kuten uskovan kuuluu, niin uskoisin vähintään ortodoksisen palveluselämän vuosisatojen kuluessa täydelliseksi hioutuneeseen meditatiivisfyysiskokonaisvaltaiseen suggestiiviseen rituaaliin. Minusta on hieman kummallista, että on niin hyväskyttyä ja suosittua hakea samaa idästä ja samaan aikaan väheksyä ja tuomita oman kulttuurimme aivan vastaava uskonnollinen perinne. Kenties oma perintö on niin vähän tunnettu protestanttisissa maissa, ettei ihmetykselleni ole sijaa, koska esim. 99% suomalaisista ei tunne kuin luterilaisen protestanttisen mukajumalanpalveluksen, mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän mä osaan arvostaa uskonpuhdistuksen saavutuksia yhtään millään tasolla. Tuhosivat erinomaisen asian aika totaalisesti! Ei sillä, etteikö Roomalaiskatolisessa kirkossa olisi ollut epäkohtia, mutta niiden korjaaminen olisi riittänyt sen sijaan, että lapsi heitettiin tunkiolle pesuveden mukana. Ja meno muuttuu yhä vaan pahemmaksi, kun sen vähän uskon mitä protestanteilla on jäljellä sisältö aletaan määritellä parlamenteissa laein ja sen mukaan mikä sattuu miellyttämään kansaa milläkin vuosikymmenellä. Kas kun ei kohta järjestetä kansanäänestystä vaikkapa uskontunnustuksesta.

Kunniankuningas_sotkamo.jpg

Okei. Mä olen yllä ilkeä. Anteeksi, jos ja kun loukkaan luterilaisten tuntoja. Toisten uskoa tulisi kunnioittaa. Lopetan ennen kuin joudun katumaan liiaksi sanojani.


Onnistumislistaa peliin sekalaisessa järjestyksessä:

Olen päässyt opiskelemaan kaikkiin hakemiini oppilaitoksiin ja kursseille lukuunottamatta ensimmäistä 19v pyrkiessäni armeijan jälkeisenä kesänä lukuisiin paikkoihin. Ekat meni pieleen tottumuksen puutteesta. Pääsin yliopistoonkin lukematta pääsykoekirjaa lainkaan viiden onnekkaan joukossa. Vaikeimpia paikkoja oli mihin pyrkiä. Vaihdoin sittemmin pääainetta helpompaan ja senkin pääsykokeen kautta just kun aloin aloin saada tenteistä kolmosia. Ihme touhua mulla.

Kursseja olen käynyt lukuisia ja aina pääsykokeen kautta ja mua on jopa pyydetty stipendeillä maksullisille kursseille lahjakkuuteni ansiosta, mutta ne mä olen torpedoinut järjestään jättämällä tyypillisesti viimeisen laajemman esseen kirjoittamatta.

Olen saanut jokaisen työpaikan missä olen päässyt haastatteluun saakka ja melkein jokaisella työpaikalla mua on alettu kouluttaa vaativampaan tehtävään, mutta siitähän mä olen saanut aina syyn ottaa itse fudut. Herrajumala, Johannes meinaa saavuttaa jotain elämässään. Karkuun.

Mua on pyydetty mukaan osakkaaksi mitä moninaisimpiin yrityksiin. Yhteenkään en ole lähtenyt mukaan.

Pitikö tän olla possaripostaus?

Olen saanut elämääni lapseni äidin ja Suorittajan. Molempien kohdalla tein runsaasti töitä lähtien henkilöllisyyden selvittämisestä itse pariutumiseen saakka. Mä halusin ne naiset osaksi elämääni ja mä tein sit niin kuten miehen täytyy. Musta on tullut vasta näiden suhteiden kariuduttua mies, joka kavahtaa baareissa jo pelkästä iskuyrityksestä juosten pois koko baarista. Viimeksi näin kävi toissaviikolla kun mun piti paeta ensin yläkerran pöydästä alakertaan ja sit siellä saman toistuessa toisen naisen taholta kotiin möllöttään miksi musta on tullut näin pelokas ja itkeen kun oon niiiin yksin.

Jos kiinnostun jostain muusta vähemmästä kuin oman elämän onnelliseksi rakentamisesta tai opiskeluissa & töissä menestymisestä niin mä meen ja teen sen mikä mua kiinnostaa. Lähden mukaan johku olemassaolevaan tai perustan tarvittaessa oman seuran/yhdistyksen. Yksi noista elää ja hengittää vieläkin, vaikka noistakin mä olen tietenkin itse luopunut jo alkumetreillä. 'Mikä pelottaa, sitä päin' on ollut usein mun mottona. Ei enää. No, ellei sit terapia. Liikuntatuntien kiusatusta luuserista mä pyrin sittemmin jopa yhteisöllisen budolajin harrastajaksi. Pukeutua mä olen aina uskaltanut mitä kummallisimmilla tavoilla ja käydä mitä ihmeellisimmissä bileissä... Toimia.

Mullei ole asenne kohdallaan tän listan osalta.

Yritän nukkua.

Hyvää yötä!

- Johannes -