Hei


Menneillään neljäs päivä ahdistusta, pelkoa ja ylimaallista väsymystä. Ei jaksa mitään, ei huvita mikään, nukun alinomaa ja hereilläoloa voisi kutsua pikemmin jonkinlaiseksi laahustamiseksi silmät puoliavoinna. En uskalla kauppaan ennen kuin 15 minuuttia ennen sulkemisaikaa ja muutoin ulos lähteminen on kokonaan poissuljettu vaihtoehto. Maanantain terapiakin jäi väliin unen keskellä.

En ymmärrä mistä tämä nousi. Viime viikko sujui iloisesti, liikuntaharrastus pääsi hyvään alkuun, terapia eteni totutulla painolla, jaksoin pyöriä kaupungilla ja mielen täytti toiveikas odotus alkavan kesän osalta.

913092.jpg

Ylitinkö voimavarani? Toivottavasti en, koska en jaksaisi enää viikkoakaan kotini vankina lyyhistyneenä sänkyyn ja sohvalle. Haluan tehdä jotain, olla ulkona, tavata ihmisiä. Kuolen tänne kotiin.

Sujuiko viikko liian hyvin. Toivottavasti ei, koska en jaksaisi enää kertaakaan rangaista itseäni onnistuneista ja tyytyväisistä päivistä. Haluan olla onnellinen olemisessani.

Odotinko liikaa viikonlopulta? Kenties. Menin perjantaina vapaaehtoistöihin erääseen tilaisuuteen. Tarjoilemaan ruokaa, joka muuttui alimiehityksen vuoksi kuuden tunnin juoksemiseksi tiskikoneen ja linjaston välillä täydellisessä sekasorrossa ja kaaoksessa. Välillä loppuivat haarukat, välillä lautaset, välillä tarjottimet, välillä leivät ja salaatit. Ainoastaan jonoa riitti pideten tunti tunnilta. Minä kun olin kuvitellut ehtiväni rauhallisesti kolmen tunnin ajan viihtyä tarjoilupuolella tsekaten uusia ihmisiä. Oli toisaalta sinänsä mukava uurastaa ja selviytyä kahden muun vapaaehtoisen kanssa ylivoimaisesta urakasta.

Vapauduttuani kiskoin ensihätään kolme tuoppia tuntiin ja yhytin bändin keikalta useampia kavereita. Jotenkin ilta muuttui totaaliseksi pettymykseksi. Kaiken kenties kruunasi erehdys istuutua samaan pöytään exän ja uuden miesystävänsä seuraan. Olin odottanut tutustuvani uusiin ihmisiin, olin salaa toivonut löytäväni jonkun. Paskat. Samat naamat, samat jutut, samat humalat ja sama yksinäinen kotimatka. Haluan pois täältä tuppukylästä, enkä voi lähteä ennen terapian päättymistä.

Heräsin kahdeltatoista, join aamukahvin tätä kirjoittaessa, enkä jaksa pysyä hereillä. Painun takas sänkyyn.

- Johannes -
 
PS
"Mukavaa pitkästä aikaa." Niinpä niin. Totesin näin viime perjantaina. Ei kestänyt kauaa.