Hei


Olen ajautunut kasvattavaan ja vaikeaan kriisiin Saaren teon myötä eli olen pohtinut koko päivän tätä traagista ja surullista tapahtumaa erityisesti koulukiusaamiseen liittyen. Olen osallistunut tähän keskusteluun myös Osmo Soininvaaran blogissa nimimerkissä 'Kiusattu'. Lainaan tähän viimeisimmän kannanottoni. Teksti lienee ymmärrettävä, vaikka täällä ei voikaan nettietiketin vuoksi lainata tekstejä, joihin viittaan omassa kirjoituksessani.

----

Ensinnäkin kiitokset Osmolle perustellusta ja maltillisesta kirjoituksesta samalla kun monet poliitikot hakevat helppoja irtopisteitä näennäisistä ratkaisuista. Samoin nimimerkille AZ.

Elinan herättämästä keskustelusta joitakin huomioita.

1.
Jos Elinan ei ollut tarkoitus halveksia kiusattuja ja syyttää heitä itseään kiusatuksi joutumisestaan, hänen olisi kannattanut tuoda jo alunperin tai edes sen jälkeen esille erottavansa tietyn teorian kiusatuksi joutumisen perusteista ja itse kiusaamisen hyväksyttävä tai tuomittavana epätoivottuna ilmiönä.

Kun näin ei ole hänen tekstistään jää päällimmäiseksi mielikuvaksi kiusaamisen vähättely ja perusteltuna pitäminen.

2.
Ihminen on biologiskulttuurinen olento, eikä se, että eläinlajina olemme myös nokkimisjärjestystä hakeva laji tee siitä kulttuurisena ilmiönä millään lailla hyväksyttävää tai suositeltavaa. Kulttuuriolentona ja mm. uskonnollisena olentona ihminen pyrkii useinmiten toimimaan juuri päinvastoin eli lähimmäisensä huomioiden ja keskinäisen nokittamisen sijaan yhteistoimintaan ja auttamiseen pyrkien.

Näkemys, jossa ihminen nähdään ainoastaan geeniperustaisena eläimenä on pelottavan nihilistinen ja julma. Tekisin itse monen muun lailla mielummin tietoisen arvovalinnan toisenlaiseen humaanimpaan ihmiskuvaan painottamiseen ja sellaiseen ihmisyyteen pyrkimiseen käytännön tasolla arkielämässä.

3.
Käsitys, että kiusattu on kiusattu oman epämiellyttävyyden ja kusipäisyytensä tähden ja siksi perustellusti syrjitty on erittäin ongelmallinen, koska kiusaajat leimaavat kiusatun näin siitä riippumatta millainen kiusattu todellisuudessa on. Tässä saattaa toki olla poikkeuksia. Kiusaaminen johtaa yleensä kiusatun minäkuvan vääristymiseen, jossa myös kiusattu itse alkaa nähdä itsensä tällaisena puhumattakaan siitä sosiaalisesta yhteisöstä, jossa kiusaaminen tapahtuu.

4.
“Sitä saa mitä tilaa.” Tosiaan. Jos suhtautuu lähtökohtaisesti omasta porukastaan poikkeaviin ja tai oman mieltymyksen vastaisiin kanssaihmisiin perustellusti porukan ulkopuolisina ja syrjittävinä, niin luultavasti saa myös sieltä omalle kohdalleen juuri samanlaista kohtelua. Tällainen perusasenne toisia ihmisiä kohtaan luultavasti ylläpitää itseään, jossa tavallaan maalaa itsensä nurkkaan. Avoimella ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee ihmisten kohtaamisessa huomattavasti pidemmälle ja todennäköisemmin tutustuu todelliseen ihmiseen ensivaikutelman tai muiden antaman vaikutelman takana.

5.
Se oikeuttaako jonkun ihmisen aito epämiellyttävyys ja tai kusipäisyys hänen kiusaamisensa ja syrjimisensä on arvovalinta, vaikka peliteoreetikot sanovat tähän varmasti mieluusti oman sanansa. Onneksi riittävän moni ihmisistä ei pidä tällaista asennetta perusteltuna, mikä on mahdollistanut inhimillisemmät yhteiskunnat ja humaanimmat olot myös niille, jotka eivät näin ajattele. Minusta Elinan kirjoituksista paistaa valitettavasti läpi Hammurabin lain kaltainen ajattelu ja onneksi kulttuurimme ei ole enää sillä tasolla.

Jos näin ei olisi ja jos Auvisen ja tai Saaren teon taustalla olisi ollut vahvasti kiusaamisen kostaminen, niin silloinhan heidän tekonsa olisivat ymmärrettävyyden lisäksi myös hyväksyttäviä, eikä meistä kai kukaan haluaisi elää ja lapsiaan kasvattaa sellaisella yhteiskunnassa….