Hei,

Aloin ihmetellä viikko edellisen kirjoitukseni jälkeen, miksei eläkepäätöstä ole tullut. Soitto eläkeyhtiöön paljasti syyn. He eivät ole saaneet lausuntoa. Soitto sairaanhoitopiiriin paljasti miksei. Lausuntoa ei ole vielä kirjoitettu, vaikka lääkäri lupasi kirjoittaa sen samalla viikolla hoitopalaverin lopuksi joulukuun puolivälissä. Eipä ollut valmis kuukautta myöhemmin. Romahdin vieläkin heikompaan kuntoon. Päätös ei ehtisi millään helmikuun alun maksatukseen edellisen eläkkeen päättyessä tammikuun loppuun. Tiedossa oli täysin tuloton helmikuu, koska en saisi sosiaalitoimistostakaan mitään mun tilin kautta toiselle ihmiselle siirretyn suuren rahasumman vuoksi. Luotin lääkäriin ja myönteiseen päätökseen, ei olisi pitänyt, vaan siirtää raha käteisenä. 

Lukuisten meilien ja puhelujen jälkeen lääkäri kirjoitti lausunnon viikkoa myöhemmin. Sain kopion vasta viikko sen jälkeen jouduttuani huomauttamaan tästäkin useasti. No, kopio tipahti postiluukusta, mutta järkytyin romahtaen entistä syvemmälle. Lääkäri oli laittanut muutoin OK-lausunnossa loppupäätelmissä ruksin kohtaan "Pidän tutkittavaa työkykyisenä." Soitto eläkeyhtiöön ja Kelaan. Kyllä. Lausunto saatettaisiin hylätä muotoseikan perusteella. Onneksi sitä ei oltu ehditty käsitellä. Palasin lähtöruutuun meilailemaan ja soittelemaan tulikivenkatkuisena ja jo sairaalakunnossa sekä pysyvästi vajonneena eli helvetin sekaisena.

Tähän väliin ainoa valopilkku. Mulle myönnettiin kerta kuussa terapia tutun dissosiaatioon erikoistuneen psykologin vastaanotolla. Kävinkin ensimmäisen kerran siellä heti ruksivirheen selvittyä, mutta olin rehellisesti sanottuna niin sekaisin, etten saanut kysyttyä mitään mahdollisesta muusta avusta eli magneettihoidosta, toimintaterapiasta, sosiaaliavusta yms. Aika kuukauden päähän, vaikka olin selkeästi aivan pihalla.

Lääkäri on nyt lähettänyt eläkeyhtiöön, Kelaan ja minulle vihdoinkin virheettömän lausunnon. Ei auta kuin jännittää päätöstä jo melkein rahattomana puiden samaan aikaan erokatastrofia. Selviän juuri ja juuri jollain voimavaroilla, vaikken saa nukuttua riittävästi, mutta pystyn sentään lukemaan ajoittain.

Olen vieläkin heikommassa hapessa kuin kolme viikkoa sitten kirjoittaessani tänne edellisen kerran. Perusturvallisuus romahti kokonaan lääkärin oharin ja rahapulan seurauksena. Jännitän ja pelkään kaiken aikaa rampauttavan pahasti. En muista hengittää, pyörryttää, silmissä sumenee, vatsaan sattuu koko ajan jne. Sen saman pelon uudelleenelämistä mitä sain kokea lapsena hyväksikäytön ja väkivallan vuoksi. Ei minunkaltaisilleni potilaille saisi tehdä näin. Lääkäri ei edes vastannut itse kertaakaan mihinkään viestiin koko jupakan aikana, joten eron lisäksi hylätyksi tulemisen uudelleeneläminen moninkertaistui.

Jospa asiat korjaantuisivat, saisin eläkkeen ja paistaisi aurinko risukasaan ja tunnelin päähän, kuten minulle kommentoitiin. Kiitos kannustuksesta. Se auttaa aina.

- Johannes -