Hei

Kolmas teksti puolen vuorokauden sisään. Omituista. Muttei haitannekaan?

Mä kävin monta kertaa murtumispisteen paikoilla terapiassa. Eka istunto kuukauteen, joten purettavaa olisi riittänyt loppupäiväksi. Jotenkin ja jostakin syystä mä kumminkin aina kokoan itseni, enkä päästä koskaan itkua ilmoille. Taitais olla parempi antaa tulla vaan. Arvasin oikein, että terapeutti löytäisi positiivisia asioita menneestä kuukaudesta. esim. sen, että toisin kuin viime kesänä mä olen elänyt realiteettien mukaan itseäni suojellen. Totta. Hän äkkäsi myös heti, että Kelan vääräksi osoittautunut karhukirje Naamat-festarin alla oli merkityksellinen mussa heränneiden reaktioiden tähden. Emme ehtineet puida asiaa vielä kuin pinnalta, mutta mun pitäis antaa hänen tehdä työtänsä kanssani, eikä enää blokata ja piilotella kaikkea oleellista. Terapiasta poistuessani tuntui maratoninjuosseelta. Katkipoikki väsynyt, muotta huojentunut fiilis, koska suoritus oli ohi.



Jonotin Kelaan tunnin. Kävin onneksi välillä juna-asemalla kysymässä eläkeläisalennuksesta. Veritaksen päätös riittää, jolla mä saan valokuvan tuotuani yhdeksän euron hintaisen eläkeläiskortin, jolla se odottamani 50% alennus junamatkoihin loppuvuoden ajaksi. Jos kävis vielä huomenna kysymässä linja-autoasemalta vastaavasta bussialennuksesta, josko sellainen olisi tarjolla.

Kelan virkailijaksi sattui oikein avulias naisihminen, jolle mä en halunnut alkaa huutaan ja totta puhuen mä päinvastoin meinasin purskahtaa itkuun moneen otteeseen ja mun ääni särkyili välillä koettaessani selvittää byrokraattisia kiemuroita. Joo. Kela on maksanut jostain syystä mainitsemani vajaat 2000 euroa takas Veritakselle, josta syystä mulle tuli tänään toi käsittämätön kirje. Ihan sama mulle mitä tekevät, kunhan Kela jättäis lähettämättä mulle mitään, koska jokainen heiltä saamani kirje saa mut romahduksen partaalle. Virkailija koetti selvittää mulle vaivaa nähden byrokratiaa ja termejä miksi mä saan kuntoutustukea, vaikka olen eläkeläinen ja muuta. Kuuntelin sumussa. Ymmärrän mä nyt kai jotain enemmän. Ymmärrän. Asumistuesta selvisi, ettei sitä päätöstä tule ennen kuin Kela saa tehtyä oman eläkepäätöksensä. Just joo. Sitä voi siis joutua oottaan vielä kenties syyskuulle. En jaksais.

Mä yritin seuraavaksi verotoimistoon hakeen eläkeläisverokorttia, mutta vahtimestari sulki oven nenäni edessä. Kesäaika. Hyvä, etten ottanut seinästä tukea. Pitäis siis jaksaa huomenna uudestaan. Ei käy!

Pakko.



Mä taidan tehdä sellaisen typerän pöljän liikkeen, että tilaan Hobby Hallista itselleni hyperhienon kannettavan ja toivon sormet ristissä, että mulla olisi maksaa heipparallaa 400 euroa käsirahaa ja postikuluja kun koneen toimitukset alkavat ensi viikolla. Mä en jaksais välittää. Jos jätän vuokran maksamatta ja silleen. Terapiaan polkiessani meinasin ajaa tahallani kahteen kertaan auton eteen. Pelästyin mun vähältä piti itsetuhoisuudesta. Terapeutin mielestä mä kaipaan hoivaan elikkä sairaalaan, et joku huolehtis ja pitäs kädestä kiinni. Ettei mun tartteis jaksaa yksin.

Mä kärsin selkeästi perusturvallisuuden puutteesta. Ei mulla ollut turvallisuutta lapsena, joten mä en kestä sen puutetta nytkään. Siksi mä poukkoilen paskaksi heittämisen partaalla. Matto vedetään kummiskin jalkojen alta, joten miksi edes yrittää pysyä pystyssä.

Mut oravat on kivoja !

- Johannes -