Hei


Hämmentävää. Heräsin uudelle viikolle ennen kahdeksaa ihan ilman kelloa. Mukavaa, koska haluan normalisoida vuorokausirytmini. Tosin lienee sinänsä epätervettä, että menen näemmä hieman kärjistetysti sanottuna nukkumaan joka toinen päivä samaan aikaan kuin herään joka toinen päivä. Menin oikeasti eilen sunnuntaina sänkyyn vasta aamuseitsemältä.

Muutama hieno juttu:

1.
En juonut viime viikolla tippaakaan alkoholia. Päätin näin maanantaina ja sain pidettyä lupaukseni. Lauantaina hermostuin illalla kotona lojumiseen ja soitin yhdelle kaverille, josko hän lähtisi baariin, mutta ei onneksi vastannut ja rauhoituinkin sitten...  Nyt on hyvä olo. Mä tein sen. Alku parempaan.

2.
Kävin lauantaina kaupungilla. Kahvittelin Taiteilijan kanssa ja pyörin kaupoissa sekä kirjastossa. Olen pakottanut itseni aikaisin hereille sekä liikkeelle jo useampana lauantaina. Ulostautuminen tekee minulle hyvää, etenkin lauantaipäivät väsyttävät jostain syystä vähemmän kuin arkiyritykset. Taiteilija kävi vielä sunnuntaina yllärikahveilla luonani miehensä kanssa. Toivat mulle lahjana mahtavan kokoisen anopinkielen sekä näyttöpäätteen. Olohuoneen ilme muuttui kerralla huisisti kotoisammaksi anopinkielen ansiosta ja pääsen rakentamaan myöhemmin tänään kotiini kahden koneen verkkoa saatuani uuden näytön särkyneen tilalle. Mutta mikä myös hienoa. Huomasin keskustelevani iloisesti ja nauravani paljon. Pitäisi kenties kutsua oikeasti ihmisiä kylään.

3.
En ole ollut koskaan aiemmin yhtä välinpitämätön vaaleista. Ilman Taiteilijan kyläilyä ja parin muun ystävän tekstarimuistutusta en olisi edes käynyt äänestämässä. Suhtauduin nuorena vaaleihin intohimoisesti ja olen ollut itsekin ehdokkaana yhden kerran kunnallisvaaleissa. Intoni puoluepolitiikkaan on vähentynyt tasaisesti ikääntymisen myötä ja suurin poliittinen tekoni vuosiin oli teoksen Puolueiden kriisi ostaminen ja viime kesäinen vierailu vaihtoehtoseminaarissa Mansessa.

Kotikaupunkini politiikka ei kiinnosta mua tippaakaan, enkä edes tunne sitä lainkaan, koska en seuraa paikallislehteä enkä kuuntele paikallisradiota. Kaikki kolme kannattamaani ja arvostamaani poliitikkoa, joita en voi valitettavasti äänestää periferian asukkaana, pääsivät läpi. Pidän erityisesti kaikkien henkilöiden omaperäisestä, perustellusta sekä älyllisestä ajattelutavasta, jossa ei kumarreta suuren yleisön eikä yhden totuuden Suomen väsähtäneille periaatteille.

Onneksi olkoon Jussi Halla-aho, Jyrki Kasvi ja Osmo Soininvaara!

Joku varmaan hämmästelee Halla-ahon nimeä listassa, mutta minusta demokratia toimii parhaiten, kun päätöksenteossa on mukana aidosti erilaisia perusteltuja mielipiteitä ja näkemyksiä. Ja mua ärsyttää se kuinka halveksuvasti & epäreilusti vääristellen monet lehdet suhtautuvat Halla-ahoon, samoin kuin muinoin vihreisiin eli asiakysymykset ohittaen keskittyen epärehellisesti omiin ennakkoluuloihin ja status quon ylläpitämiseen. Ja illalla käteen kirjastosta hakemani Soininvaaran tuorein teos Vauraus ja aika.

miksikatsotvihaisestirz9.gif

Olen myös tyytyväinen vihreiden hienoisesta menestyksestä aika linkolalaisena ajattelijana, myös perussuomalaisten äänivyörystä, koska se hämmentää jähmentynyttä soppaa ja lisää aitoa keskustelua, myös keskustan ja SDP:n tappio miellyttää. Mä en ole koskaan ymmärtänyt keskustan ideaa, ellei se ole kuntiin kotiinvetäminen, siltarumpupolitiikka, hyi hemmetti, ja SDP, vähän vaikeampi. On erittäin hienoa, että he ovat täyttäneet historiallisen tehtävänsä maailmanlaajuisesti, mutta hallinnointipuolueena vailla ideologiaa ja jopa oikeammalla kuin kokoomus ei SDP ansaitse mun mielessä kuin halveksuntaa ja surua.

Ja perkele vieköön mä iloitsen jokaisesta vastoinkäymisestä mikä kohtaa Suomen epäempaattisinta ja lahjattominta poliitikkoa Matti Vanhasta !!!


- Johannes -


PS
Olen äänestänyt oman ehdokkuuteni jälkeen aina kun vain mahdollista vihreää naispuolista muslimia.
Miksi ihmiset pitävät äänestyspäätöstään salaisuutena. Sehän tappaa keskustelun.