The_Abyssinians_Arise.jpg

Hei


Pääni täyttyy sanottavasta. Jokaisen terapiaistunnon jälkeen suorastaan surisen ajatuksista ja oivalluksista. En vain jaksa kirjoittaa niistä. Eikä ole kenen kanssa puhua niistä, joten jään yksin. Vietän usein unettomia tunteja sängyssä unta odotellen ja asioita pyöritellen. Haahuilen ajatusteni kanssa sinne tänne pääsemättä yhtään mihinkään ja unohtaen aamulla herätessä minne olin päätymäisilläni. Toivottavasti itse prosessi on hyödyksi paranemisessa. Uskon niin. Huonomminkin voisi olla.

Millaisiahan muiden terapiat ovat? Oma terapeuttini on useinmiten aika hiljaa, mutta usein käymme myös todella hedelmällisiä keskusteluja, kuten tänään. Puhuimme oman elämän torpedoinnista, kyvyttömyydestä ottaa vastaan onnea ja haasteita, kyvyttömyydestä tyytyä onneen ja toistuvasta taipumuksesta rakentaa taivaanrantaan olemattomista aineksista kaiken tuhoavia hurrikaaneja. Uusimpana esimerkkinä sairauseläkehakemus Kelalle, jota olen lykännyt ja lykännyt kaksi kuukautta. Rahahuoliahan viivästymisestä seuraa, vaikeuksia vuokranmaksuun, ruoan hankintaan, elämään yleensä. Sitten itken tyytyväisenä, että meneepäs jälleen päin helvettiä. Omasta syystä, joten voin myös rypeä itsesäälissä ja ankarissa syytöksissä omasta kelvottomuudesta. Sama mekaniikka kuin bulimiassa, anoreksiassa, narkomaniassa jne.

Tuntuu kuin pystyisin vähitellen kokoamaan tuulessa lepattavat langanpätkät yhdeksi vyyhdeksi, jospa joku kaunis päivä ymmärtäisin elämäni kulkua. Ja pääsisin eroon traumaattisista reagointi- ja toimintatavoista.

BAFCD035.jpg

Uskokaa tai älkää, olen mm. hylännyt useampia työtarjouksia kuin jaksan muistaa. Tai olen luopunut töistä parin päivän jälkeen tai soittanut ennen ekaa päivää, etten tulekaan. Olen tehnyt surkeita ohareita tasapainoisille naisille ja valinnut elämääni pyörimään ongelmakimppuja, joista ei olisi voinutkaan syntyä mitään muuta kuin molemmanpuolista murhetta. Tämä ei tarkoita, ettenkö voisi rakastua onnellisesti kaltaiseeni traumatisoituneeseen naiseen, mutta kun valitsisinkin sellaisen ihmisen, enkä sen sijaan ihmistä, jonka traumat kolisevat vasten mun traumoja hajoittaen kaiken rakastavan ja läheisen.

Äh. Mä en kykene rakastumaan naapurin tyttöön. Sellainen voisi minuun jonain eksoottisena olentona. Kaipaan naisessa särmää, älykkyyttä ja hulluutta positiivisessa mielessä. Pakko minun on tunnustaa, että pitkä suhteeni Suorittajaan ei ollut todellisuudessa niin onnellinen kuin olen itselleni eron jälkeen uskotellut. Siinä oli hienoja ja onnellisia aineksia, mutta saldo jäi silti miinuksen puolelle. Olisi liian katkeraa todeta olevansa tämän ikäinen vailla ainuttakaan kokemusta rakkaudesta, jollaista rehellisesti kaipaa. Oikeasti molemminpuolin kunnioittavasta suhteesta. Jossa kumpikin olisi ansainnut toisen rakkauden teoillaan ja tunteillaan. Ilman ohareita, valtapeliä ja puhumattomuutta ongelmista. Mä en suostu kokemaan haavettani vanhentuneeksi mahdottomaksi romanttiseksi kuvitelmaksi.

pic_princefari3.jpg
Prince Far I kohottaa aina tunnelmaa.

Tuntuu kurjalta huomata, että en kai tule koskaan sellaista rakkautta kokemaan. Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä ja se alkaa kulua pelottavasti.

Olen katkera.
Olen kateellinen.

BAFCD024l.jpg

Osaan silti iloita toisten onnesta. Mutta miksei sellaista ole minulle suotu.

Veljeni elää mun unelmaa. Kaikin puolin. Hän koki lapsuuden eri tavalla, häntä kohdeltiin monessa asiassa eri tavalla. Rakastan veljeäni ja olen oikeasti onnellinen hänen puolestaan. Tuntuu silti kohtuuttomalta elää läpi omaa rikkonaista elämäänsä asioiden vuoksi, joita minulle minulle tapahtui ja tehtiin.

u-roy-index1.jpg
U Roy myös.

Puhuimme tänään terapiassa myös siitä miten lähellä olin oman elämäni katuojaan heittämisessä vuosi sitten aloittaessani tätä blogia ja hieman ennen sitä. Näen nyt miten pohjalla olin henkisesti. Pohjaltahan sitä ei huomaa, kun ei näe minnekään mielen vallanneelta pimeydeltä. Toinen vastaava hetki koitti viime vuodenvaihteessa. Olen jälleen kuvitellut olevani vakaalla perustalla. Olenhan minä, mutta voimani ovat hyvin vähäiset. Väsyn pirun äkkiä. Ja miksei mulla ole syliä, jossa levätä voimia kooten ja voimia tarjoten.

BAFCD034l.jpg

Huuh.

Minä haluan kumppanin.
Minä haluan mukavan merkityksellisen työn.
Minä haluan kauniin ja turvallisen kodin.
Minä haluan moottoripyörän.
Minä haluan oppia itsepuolustustaitoja.
Minä haluan oppia asioita kunnes kuolen.
Minä en halua kasvaa aikuiseksi, jos se tarkoittaa harmautta.
Minä haluan kantaa vastuuta itsestäni ja muista.

Minä haluan oppia kunnioittamaan itseäni.
Tästä kaikki lähtee, tähän kaikki perustuu.

- Johannes -