Namárië

Ai! laurië lantar lassi súrinen,
Yéni únótimë ve rámar aldaron!
Yéni ve lintë yuldar avánier
Mi oromardi lissë-miruvóreva
Andúnë pella, Vardo tellumar
Nu luini yassen tintilar i eleni
Omaryo airetári-lírinen.
Sí man i yulma nin enquantuva?

An sí Tintallë Varda Oiolossëo
Ve fanyar máryat Elentári ortanë
Ar ilyë tier undulávë lumbulë
Ar sindanóriello caita mornië
I falmalinnar imbë met,
Ar hísië untúpa Calaciryo míri oialë.
Sí vanwa ná, Rómello vanwa, Valimar!

Namárië! Nai hiruvalyë Valimar!
Nai elyë hiruva! Namárië!



1275326.jpg

Asioita jotka haluaisin todeksi, mutten voi saada:

Haluaisin asua Keski-Maassa. Luin lapsena C.S. Lewisin Narnia kirjat moneen kertaan, mutta yläasteella lukemani Taru sormusten herrasta vasta kolahti järisyttäen mun elämää. Voisin pitää pitkän luennon teoksen ja ylipäätään Tolkienin ajattelusta ja maailmankuvasta, miksi se koskettaa minua ja monia muita niin syvästi. Kuittaan lyhyesti, että se kuvaa samaa menneen romantisoidun vanhan myyttisen luonnonmukaisen elämän kaipuuta ja modernin maailman tympeyttä mitä mä koen. En ihmettele lainkaan, että teoksesta on tullut monen sukupolven kulttiteos, jonka minäkin luin ääneen lapselleni ja jonka runoja "lauloin" lapseni kehtoiässä nukutuspuuhissa. Yhden vakavan masennuksen kourissa mä luin teoksen aika moneen kertaan. Se oli ainut keino saada unen päästä kiinni, turvautua johonkin, maailmaan, jonne haluaisin. Samaistun moneen teoksen hahmoon ja erityisesti haltioihin, joiden kohtalo edustaa myyttisen ajan ihmisen kohtaloa. Kävi miten kävi, niin he häviävät. Haipuvat pois.

1275319.jpg

Haluaisin perustaa ekologisen hobittikylän kalpeana korvikkeena edellisen haaveen mahdottomuudelle. Siis ihan oikean ekokylän, jossa tutkittaisiin etelärinneluolarakentamisen ekologisuutta yhdistettynä pienpuutarhanhoitoon yms. unohtamatta kaikkein uudenaikaisinta ekoenergiavehkeitä ja sen semmoisia. Jollei projekti kannattaisi muuten, niin viimeistään turistikohteena hobittikolomajataloineen ja iltaohjelmineen krouvissaan.

841893.jpg

Haluaisin matkustaa tähtiin. Kirjaimellisesti. Mun vaikuttavimmat unet (poisluettuna kuolema- ja ruumiistairtaantumiskokemukset) kertovat äärettömyydestä, loputtomuudesta ajallisesti ja paikallisesti. En kykene kuvaamaan sitä ymmärrystä mikä vallitsee unessa universumin valtavuudesta, enkä totta puhuen pysty edes valvetilassa muistamaan tuota ymmärrystä. Inhimillinen järki valvetilan rajoituksineen astuu kai vastaan kutistaessaan mittasuhteiden tajun johonkin konkreettisesti käsitettävään muotoon, josta voisi olla jotain hyötyä ihmiseläimelle käytännön elämässä. Mua ei haittaisi oikeastaan lainkaan päätyä viettämään loppuelämäni pienoisessa avaruusaluksessa kunhan saisin viettää joka "päivä" tunteja hyttini ikkunan äärellä ihmetellen tähtien ja galaksien kauneutta. Tulisi minulle silti ikävä luontoa ja tuulen henkäystä järven yllä.

1236284.jpg

Haluaisin musketöörirykmentin komentajan virkaan. Periaatteessa tämä olisi kaite jossain määrin mahdollisempi aikakoneen avulla kuin olemattomaan maailmaan muuttaminen. Heh. Virkaan kuului yleensä kartano kuningaskunnasta riippumatta omine toimineen ja velvollisuuksineen aatelisarvoa myöten. Mä haluaisin tietenkin mieluiten vallankumouksellisen Ranskan ja myöhemmin Napoleonin armeijaksi muuttuneeseen Ranskan armeijaan, joka ironista kyllä päätyi myös jakamaan rykmentinkomentajille "aatelisarvoja" ja kartanoita. Mä opiskelin joskus tieten tahtoen tota hommaa kirjoista, eikä multa puuttunut "enää" kuin käytännön harjoitus, jota oli toki mahdoton saada, kun ei mulla ollut paria tuhatta äijää kenen kanssa harjoitella paraatikentällä ja marsseilla leireineen. Mua kiehtoo tossa yhdessä maailman hienoimmista armeijoista sen erittäin omaperäinen asennoituminen ja ilmapiiri, jossa arvostettiin monia samoja asioita mitä mä arvostan, ainakin osa minusta. Siksi toisekseen jatkuva kriisissä eli taistelutantereilla eläminen sekä nomadinen elämäntapa sopisi mun traumoihin, kun ne oikeatkin komentajat pääsivät välillä nauttimaan perhe-elämästä kartanoilleen lyhyillä sotaretkien väliajoilla. Mä oisin luonteeltani oikein sopiva tohon armeijaan, vaativa, mutta pirusti miehistään huolehtiva ja tarkka komentaja.

891119.jpg

Mä haluaisin merirosvoksi. En tosin enää niin palavasti kuin lapsena, jolloin mä en kovin pitkälle ymmärtänyt sellaisen elämän raadollista ja epätoivoista puolta. Aikuinen minä sopisi puhdasta merirosvoa paremmin piraatin ja tutkimusmatkailijan rooliin eli siis porukkaa, joka löytöretkeili ja harrasti rosvoilua jonkun kuninkaan lupakirjan turvin. Tosin toi raja oli jo tuolloin kovin hämärä. Tää on oikastaan aivan sama haave kuin avaruusmatkailija, mutta kohteena toisenlainen ääretön avaruus eli maapallomme ennen kuin se oli tylsästi läpeensä kartoitettu ja GPS-paikannettu. Mä haluaisin purjehtia tuntemattomaan, kohdata outoja kulttuureita, istua laivan märssykorissa pilviä kummastellen. Saatoin tutkia lapsena loputtomiin vanhoja karttoja, uusia karttoja, laivojen pohjapiirustuksia, kaikkea minkä pohjalle saatoin mieltää hyvän spatiaalisen tajuni avulla todellisuuden, mitä piirustuksilla koetettiin ilmaista. Ja vieläpä ylittää sen kuvan reunat. Hypätä taulun sisälle, kuten Lewiksen sankarilapset.

881951.jpg

Pääsenkin tästä alkuun eli pseudokeskiaikaan. Suunnittelin lapsena ja vielä nuorena aikuisenakin itselleni linnoja ja kartanoita mun omaan kuvitteelliseen maailmaan, joka ei ollut juurikaan määritelty, vaan vapaan mysteerinen, josta ei_mitään_tiedä_horisonttia_pidemmälle. Kansoitin sen kummiskin kaikkien kansojen kaikilla taruolennoilla, erityisesti anglosaksisilla ja muinaiskreikkalaisilla. Mä muistan vieläkin aika hyvin monia mun piirtämiä rakennuksia, mistä portaista päätyy minnekin ja millaiset ikkunat mun omassa huoneessa olisi ja miltä parvekkeelta aukeaisi millainen näkymä. Tutkin tätä harrastusta varten arkkitehtuurin kirjoja ja väitän vakaasti, että perusmössöfantasiakamasta poiketen mun rakennukset pysyis sentään pystyssä. Mikä mua muuten estää aloittamasta tätä harrastusta uudelleen. Ellei rajoittava aikuinen minäkuva, että eihän se sovi. Sentään. Mulla muuten jäi taannoin sovittamatta Vaubanilainen linnoituksenrakennusperiaate kokonaan, koska se sijoittui mun aina vierastamalle 1600-luvulle (merirosvoja lukuunottamatta). Siinä oiskin haastetta. Mutta linnoitus on kokonaan eri asia kuin linna, kaikilta periaatteiltaan. Siksi mä en sitä soveltanutkaan. Muisti pelaa yllättävästi parantumisen edistyessä. Mistä mulla tämäkin mieleen pulpahti.

1674793.jpg

Loppuun mainos. Olen kuunnellut iltapäivästä saakka tämän artistin tuotantoa. Mari Boine.

- Johannes -