Hieman muokattuna Sirpaleeni blogiin kirjoittamani kommentti:

Osaat kuvailla tavattoman osuvasti minunkin tilannettani ja tunteitani. Rakkautta ja huolenpitoa, josta on jäänyt paitsi ja jota pikkulapsiosat sisälläni kaipaavat yli kaiken ja samanaikaisesti uskovat, etten olisi sellaisen arvoinen. Uskoa, että olemalla vielä hieman parempi ja vielä hieman täydellisempi saisin vihdoinkin vanhemmiltani hymynkareen ja pääsyn turvalliseen syliin. Että olisi rakkautta ilman ehtojen täyttämistä, välittämistä sellaisenaan. Tuskallisinta minulle on se, että viestitän tätä samaa ehdollista asennetta huomaamattani ja tarkoittamattani omalle rakkaalleni, vaikka aikuinen minä rakastaa häntä täysin ehdoitta ja sellaisenaan, omana itsenään. Tämä uuvuttaa rakastani ja se uuvuttaa minua itseäni. Vaativa, heitteille jätetty ja epäluuloinen pieni lapsi sisälläni, joka janoaa sellaista, minkä olen jo saanut, mutta mitä se ei huomaa olevan olemassakaan. Kaikki on hyvin, kunpa osani sen huomaisivat.

---

Edellinen viikko sujui itkuisena, romahtelevana ja vajoilevana. En olisi selvinnyt ilman rakkaani huolenpitoa ja välittämistä. Pelottaa vain, että uuvutan hänetkin. Hän tarvitsisi omaa terapiaa jaksaakseen minun rinnallani. En tiedä miten paljon voin kertoa hänelle osistani ja terapiaprosessistani. Hän tietää saman ja enemmänkin, minkä kerron nyt teille: 1-2 vuotias kaikkein pahiten hylätty ja hyväksikäytetty osani on noussut esiin ja olemme jo nimenneet hänet terapiassa ja ryhtyneet työskentelemään hänen kanssaan. Mutta en saa häneen kunnollista kontaktia ja mitä tahansa teenkin, hän reagoi omalla tavallaan nousten mieleeni ja murtaen todellisuuskäsitystäni aiheuttaen suhdetta rasittavia reaktioita. Hylkäämisen ja kelvottomuuden tunnetta sekä vaateita loputtomasta ja mistään riittämättömästä läheisyydestä ja turvasta, jonka rakkaani kokee raskaaksi, koska meillä on kaikki hyvin ja rakastamme toisiamme ja olemme erittäin paljon lähekkäin. Mutta miten saisin osani uskomaan sen? Millä keinoin osaisin tuoda hänet nykyhetkeen, jossa kaikki on hyvin, eikä mikään ole rikki. Jossa kelpaan sellainenaan, eikä mikään minua uhkaa.


- Johannes -