Edelleen unessa


Heräsin kahdelta lenkkisaunaan. Kolmelta takaisin nukkumaan. Miten ihanan rentouttavaa lojua peiton alla saunanraikkaana. Jotenkin tasainen olo, unisen tyytyväinen, kuin olisin valaistunut jossain asiassa, mutten tiedä missä. Makasin välillä valveilla kuvitellen katsovani taivaalla purjehtivia pilviä, majesteetillisia muodostelmia. Lapsena ja teininä kiipesin usein mökin katolle tai puuhun tuijottamaan taivaalle ja haaveilemaan. Antamaan ajatusten virrata vapaasti. Muistin tämän tänään peiton alla. Kaipaan elämääni tasaisuutta, mahdollisuutta rentoutua luonnollisesti ilman alkoholia ja lääkkeitä.

Trippailin nuorena pöljäkkeenä rappio- ja huumemaailmaan. En muista kumman Köpiksen reissun jälkeen. Senkö, jolla paras ystäväni Piirtäjä kuoli vaiko sen, kun meinasin kuolla heroiinin yliannostukseen. Kumminkin Suomeen saavuttuani lähdin muun perheen mukana vanhempien ystävien mökille. Kävelin eväiden kanssa niemen kärkeen ja puuhun, missä vietin koko päivän pohtien päihteiden tuoman rauhan keinotekoisuutta. Ymmärsin sen, mitä olen ymmärtämäisilläni uudelleen. Koin puussa suunnatonta rauhaa.

Jos voisin viettää loppukesän mökillä paranisin syksyyn mennessä. Puuhaisin pikkuaskareissa, istuisin katsellen järvenselälle tai taivaalle ja iltaisin tuijottaisin tulta. Yöllä makaisin sängyssä kuunnelleen puiden suhinaa tuulessa ja käpyjen kopsahtelua katolle. Rauhaa. Pieniä arkisia asioita ilman kaupungin hälinää ja baareja. En osaa rauhoittua kaupungissa, olen sillalailla luontoihminen. Täällä en jaksa edes tiskata taikka siivota, mutta tiskaan oikein mielelläni laiturin nokassa taikka harjaan tuvan lattiaa puhumattakaan halkojen hakkuusta ja saunan lämmittämisestä. Uskon, että ihminen on biologisena olentona omimmillaan juuri pienissä askareissa. Sitähän lajimme elämä on ollut satoja tuhansia vuosia ennen modernia hässäkkää.

Ilman televisiota nuotion ympärillä kerrottuja tarinoita, Jumalan ääni ukkosessa ja elämän heräämisessä keväisin. Miksi uskostakin on tullut niin vaikeaa. Onko Jumala kadonnut käsitteiden taakse, joiden purkamiseksi täytyy kahlata läpi kymmeniä teoksia ja istua mietiskelemässä koko elämänsä.

250px-Buddha_sunset_crop.jpg

Olen kokenut yhteyden maailmaan/jumalaan kahdesti buddhalaisena kautenani. Molemmat kerrat ovat jääneet vahvasti mieleen, enkä kykene olemaan niiden ansiosta sen enempää ateisti kuin agnostikkokaan. Uskoni on tosin vaihtunut ortodoksisuuteen, olen löytänyt henkisen kotini, koska koin buddhalaisuuden typistävän ihmisen. Sen sijaan ortodoksisuudessa hyväksytään ihmisen luonnolliset halut ja tarpeet, eikä pyritä niistä eroon, vaan koetetaan elää kohtuullisesti. Siksi toisekseen ortodoksiset palvelukset tuntuivat buddhalaisen kauden jälkeen hyvin kotoisilta hiljentymisineen ja rituaaleineen. Menen niissä sisään itseeni koettaen löytää kosketuksen Jumalasta jostain syvältä sisimmästäni.

Joh_JPG.jpg

Käyn useinmiten täällä kirkossa Joensuussa, koska pidän siitä enemmän kuin kotikaupunkini kirkosta.

Nuorena ja kärsimättömänä hain instant jumaluutta aineista. Ymmärsin niemenkärjessä puussa, ettei se tuo aitoa tulosta. Jumala tulee kohdata hiljaisuudessa riisuen tietoisuudesta turhat tasot pois, antaa tilaa käsittämättömälle, antaa aikaa käsittämättömän tulla. Eivät huumeet ja alkoholi tuo rauhaa, ne sumentavat mielen niin, ettei huomaa olevansa rauhaton. Vietin eräässä vaiheessa elämääni viisi vuotta täysin raivoraittiina. Se oli onnellista aikaa onnellisessa parisuhteessa. Vaivun aina depression iskiessä kaljoitteluun, en kestä pahaa oloa ja saan oluesta hetken helpotuksen. En tiedä miten ratkaisisin tämän ristiriidan todellisen lääkkeen ja keinotekoisen lääkityksen välillä. En tiedä kykenenkö siihen kotonani, varsinkin kun ystäväpiirini sosiaalisuus on kovin alkoholikeskeistä. Moira kutsui minut täksi illaksi Kantakuppilaan hänen käydessään täällä kaupungissa. Menen toki, mutten taida juoda humalaa. En tämän tekstin jälkeen.

Haluan huomauttaa, etten suosittele kenellekään, enkä pidä ainoana oikeana tienä mun ortodoksisuutta. Eri ihmisille sopivat erilaiset tiet
Tulkoot kukin onnelliseksi omalla tavallaan.

Rauhallista eloa itse kullekin!

En tiedä. Herkkä olo, itkettää. Tekisi mieli nukkua. Nukkua pois tämä depressio.
Silti, puen päälleni vihan ja kuoleman merkit ja lähden tapaamaan Moiraa Kantakuppilaan.

250px-Childwarsawghetto.jpg

Syvyydestä minä sinua huudan Jumala ...

- Johannes -