virsi kaunis


Tein eilen kolme pahaa mokaa:
1.
Lähdin kampaamoon, vaikka kärsin paniikista.
2.
Päätin mennä paniikista huolimatta komiikka-esitykseen, koska en halunnut hyväksyä tilaani.
3.
Kädet tärisivät ja paniikki iski päälle Olentoa ja esityksen alkua odotellessa ja limppaa juodessa siihen malliin, että join limpan päälle tuopin. Jännitys ei helpottanut puoliajallakaan, joten hain toisen tuopin ja lopun arvaattekin.

02790_1iso.jpg

Luette parhaillaan vaikeaa depressiota sairastavan alkoholistin tekstiä. Olen onnistunut hankkimaan itselleni yhden ongelman lisäksi kolme muuta ihan omaehtoisesti:
1.
Alkoholi lääkkeenä ahdistukseen ja paniikkiin, jotta uskaltaisi viettää aikaa ihmisten ilmoilla. Olen juonut kesäkuun alusta lähtien keskimäärin joka kolmas päivä. Olen riippuvainen siis alkkis.
2.
Depressio ei parane, koska juon. Paranemisprosessi on pysähtynyt ja mennyt takapakkia.
3.
Oluen kittaaminen maksaa rahaa, jonka voisi sijoittaa positiivisiin korjaaviin asioihin.

Ongelma piilee siinä, etten osaa lopettaa kahden ekan tuopin jälkeen kun alkoholi on jo vienyt masennusoireet mennessään, vaan jatkan juomista, koska nousuhumalassa olemassaolo tuntuu kevyeltä verrattuna arkiseen raskauteen.

Tälle on tehtävä jotain ja pian. Juon nyt yhtä usein kuin kaksi kertaa aiemmin sairastamissani akuuteissa depressioissa pahimpaan aikaan. Tällä kertaa en kuitenkaan onneksi kärsi kahdesta raskauttavasta jutusta eli en koe itsetuhoisuutta enkä käytä alkoholin ohella kevyitä huumeita.

9524711508.jpg

Mahdollisuuteni ovat muutenkin paremmat kuin aiemmin, koska käyn terapiassa ja palaan jossain vaiheessa vakituiseen työhön. Mä myös haluan parantua, enkä kuolla kuten aiemmin.Mun täytyy kaivaa esiin Agejevin Kokaiiniromaanista osuva päihderiippuvuuden analyysi. Ostin romaanin edellisen depression aikaan ja printtasin analyysiosan itselleni päästäkseni eroon itsetuhoisesta juomisesta.

Mä en osaa hyväskyä vieläkään tilaani, vaan koetan itsepintaisesti yrittää elää normaalia sosiaalista elämää monta kertaa viikossa taikka viikonlopun kerrallaan. En kuitenkaan oikeasti jaksa. Minun pitäisi yksinkertaisesti hyväksyä kotiin erakoituminen ja vähentää pyrähdyksiä ulkomaailmaan. Kun joisin vähemmän, niin oloni kohoaisi ja jaksaisin myöhemmin ihan oikeasti ihmisten ilmoilla ilman alkoholia/rauhoittavia. Olen ajatellut tähän saakka, että alkoholi on parempi lääke jännitykseen kuin rauhoittavat, mutta taidan olla väärässä. Luulin, etten jää koukkuun alkoholiin, koska toivoin niin vahvasti, etten jäisi koukkuun rauhoittaviin.

Mun täytyy miettiä vakavasti päivällä kannattaako mun lähteä lainkaan huomenna Tampereelle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan asuisin hotellissa ja tekisin sieltä retkiä ihmisten ilmoille, mutta sekin saattaa olla liikaa. Saimme sovittua Moiran kanssa holittomista illanvietoista, mutten uskalla luvata 100 prosenttisesti pitäväni oman osuuteni. Retki myös maksaisi aika paljon, jolloin minulla ei olisi varaa ensi viikon juhlaviikon tapahtumiin eli musiikki ja tanssiteatteriesityksiin kotikaupungissani. Ne kestäisivät vain pari tuntia kerrallaan. Kumpi fiksumpaa. En tiedä.

ismoleikola.jpg

Stan up komiikka oli muutaman esiintyjän osalta todella upeaa. Sai naurettua vatsansa kippuralle. Toisin kuin aiemmin illalla katsomani Eastwoodin Letters from Iwo Jima, jonka lopussa itkin pitkästä aikaa ääneen elokuvaa ja omaa itseäni. Leffassa oli todella herkkää pelkistettyä pianomusiikkia.

- Johannes -

P.S.
Kommentit ovat erittäin tervetulleita!