Hei

Kirjoitin äsken kommenttia Jacarandalle parisuhteettomuusaiheeseen liittyen.

Miksi muistuttaa itseään exästä  tavaroilla? 

Miten voisi asuntoansa laittamalla sallia tilaa suhteelle?

Mä tajusin yhden merkittävän asian kommenttia kirjoittaessani:
(Muokkasin kommenttia tänne hieman pidemmäksi.)

1422-orava2;_kuvaaja_jukka_patrikainen.j

- - -

Huokaus

Tavaroita? Jo jääkaapin ovessa about 10v vanha rakkauslappu, johon Suorittaja oli piirtäny lihavan oravan. Se on vaan niin veikeä kuva. Me jätettiin toisillemme tällaisia pikkuylläreitä. Kysy vaan mitä kaikkea muuta. Katselen ympärilleni, yhdessä käsinvärjätyt verhot tossa vieressä, höyryävä kahvikuppi näppiksen takana. Suorittaja jätti kaiken mulle, oli fiksumpi. Mä olin tehnyt saman omissa aiemmissa eroissani, en vaan enää kyennyt.

344732_400x250.jpg

Ja kaiken kukkuraksi mä olen alkanut nähdä terapian myötä melkein joka yö kiusallisen elävää unta, jossa me ollaan jälleen salaa yhdessä ja harrastetaan maailman ihaninta seksiä. Enkä mä uskalla yhdessäkään unessa kysyä miksi sä petät sun ihanaa miestäs mun kanssa, hylkäät miehesi ja lapsesi viikkokausiksi viettääkses aikaa mun kanssa, vaikka mä aina niissä unissa pohdin sitä maatessamme sylikkäin, enkä saa kysyttyä.

AIKA TUSKAINEN OLO yhtäkkiä.

Nyt mä ymmärsin ne unet. Mähän olen niissä unissa se uusi mies = uusi mies yhteisine lapsineen siis minä. APUA! Ja mä en uskalla kysyä Suorittajalta miksi sä teit mulle näin, ettet sä halunnut perhettä ja lapsia mun (luuserin) kanssa, vaan vaihdoit menestyvään mieheen, joka on vielä tasapainoinenkin. Mä en ole sallinut itselleni vihaa sua kohtaan, koska sä teit järkevästi.

marlene_dietrich.jpg

Johannes kulta, ymmärräthän sä, mä haluan päästä elämässä eteenpäin, toisin kuin sä.


Mä näen niissä unissa sen mitä mä olisin halunnut, mutta mitä sä et halunnut mun kanssa. Minä olen se mies lasten kanssa, mitä ei koskaan tullut, enkä mä ole sallinut sellaista mahdollisuutta enää itselleni, vaan kaikki naissuhteet eromme jälkeen ovat kuivuneet kasaan aika nopsaan, enkä mä edes huomaa, jos joku on musta kiinnostunu, koska kukaan ei voi olla.

Miksi ihmeessä mä tuhoan ihan itse mun onnen.

- - -

Ehkä tähän yhtäkkiseen ymmärrykseen auttoi se että terapeutti totes mulle maanantaina, etten mä salli itselleni onnistunutta naissuhdetta, en ole sallinut sitä eroni jälkeen eli kahdeksaan vuoteen. ja mä olen luullut, ettei ero enää kaivele mua ja olen ihmetellyt ihmisiä, jotka ei pääse yli omista eroistaan. Vittu!

27_543_m.jpg

Ääh.
Nyt tuntuu pahalle.
Verisuonet pullistelevat ja sydämestä ottaa.
Baaritkin jo kiinni.

Eiköhän tämä tästä.

Aina käy näin. Tajuan jotain merkittävää ja luulen kuolevani psykosomaattisiin oireisiin. Nyt pitää vaan muistaa, ettei kipu ole todellista, enkä mä tähän kuole oikeasti.

- Johannes -

( Kelaa vielä tän kuvan alle, ole hyvä. )

1397_1176288714457787.jpg

Ilmankos High Fidelity leffa ja kirja kolahtivat muhun kympillä. Lahjakas mies, joka uskoo olevansa luuseri, pitää musakauppaa ja sekoilee elämänsä pilalle. Tosin mä en saa mun naista takas, enkä oo koskaan saanu. Vaikka pidänkin friikkimusakauppaa saattaen miekkailla asiakkaan kanssa siinä tiskin eessä. Joo'o. Mulla oli takahuoneessa miekat sitä varten. Viuh vauh viuh töks, haa, sä kuolit. Kuolee dramaattisesti lattialle valahtaen samalla kun joku mummo astuu liikkeeseen. Nousee vaatteita pudistellen: "Kuinka voin palvella?" Mä ymmärrän miks jotku naiset rakastuu muhun, kun mä olen mukava ja hullu, mut ... aikuinen? Pidemmän päälle kehno valinta.


high_fidelity_uk.jpg