girl01%20copy.jpg

Hei


Lähdin baariin, join neljä tuoppia, nauroin hattumiehen kanssa mauttomille vitseillemme, istuin hemmon ja avovaimonsa seurassa, harmaa ilta, joka sulautuu muiden harmaiden iltojen joukkoon. Jää vaille erityistä muistikuvaa.

En kännännyt, en tehnyt mitään. Silti tuska hävisi. Alkoholi ja kotoa poistuminen toimii, mikä on hyvä ja myös huono asia, koska muitakin keinoja varmaan olisi.

Heräsin saunomaan, laitoin itselleni kevyen aterian, juon nyt kahvia ja teen lähtöä kaupunkiin. Ajattelin piipahtaa vigiliassa ja sen jälkeen, no, baariin kai. Olis lyhytelokuvia ja sen sellaista. Tai sitten mä palaan kotiin lukemaan.

Ylitin talvella kuolemanpelkoni kohtaamalla sen suoraan. Harjoittelin muutamana yönä ahdistuksessani ja pelossani kuolemaa mielikuvien tasolla. Leikin kuolemaa, tunnustelin miltä tajunnan hiipuminen tuntuisi ja sydämen hiljeneminen, kivun katoaminen jonnekin verhon taakse. Huomasin, ettei kuolemassa ole mitään
pelättävää, tulen kuoleman kanssa toimeen. Sen jälkeen kuoleminen ei ole enää pelottanut.

Minun pitäisi toimia muistojen kanssa samoin. Antaa niiden tulla millaisena tulevatkaan ja ottaa ne vastaan mielenkiinnolla. Enhän mä muuten voi tutustua itseeni ja kohdata aitoa Johannesta traumojen takana. Eivät ne minua tapa ja jos tappaisivatkin niin tulisin sen kanssa sinuiksi.

except15%20copy.jpg

- Johannes -