Moro

Pitkien yöunien viikko. Heräsin illalla sunnuntaina joskus kasin aikaan ja tänään maanantaina seitsemältä pojan pölähtäessä kopioimaan musaa tietokoneelta MP3-soittimeen. Onneksi pölähti, ehdin kauppaan ostamaan syötävää.

Huomasinpa vain, etten ole muistanut täyttää sairauspäivärahan jatkohakemusta, joten olen rahaton, laskut erääntyvät, enkä tiedä jaksanko huomennakaan täyttää kaavaketta & viedä sitä Kelan toimistoon.Tällaista depressivisen ihmisen elämää. Ulkona muuten sataa kaatamalla, sysimustaa ja takapihalla tuoksuu märälle mullalle et puille. Siellä metsämökissä olis kiva porhaltaa huussiin ja takas takkatulen äärelle vaatteet höyryten. Joo, romantiikkaa.

k_m001.jpg

Katsoin äsken kaksi mielenkiintoista dokumenttielokuvaa tulevasta ja eräiden asiantuntijoiden mielestä jo vallitsevasta öljykriisistä eli öljyn (halvan öljyn) loppumisesta. Aika ravisuttavia faktoja, joita en ollut tullut ajatelleeksi, vaikka pidän itseäni hyvin ympäristötietoisena. Lähinnä minua yllätti se varmuus, millä korkean tason tutkijat ennustivat halvan öljyn ja öljyn ylipäätään loppuvan hyvinkin nopeasti. Asian tekee vaikeaselkoiseksi OPEC-maiden tapa liioitella öljyvarantonsa taloudellispoliittisista syistä todellista moninverroin suuremmiksi, joten tarkkoja ennusteita on vaikea tehdä. Todelliset varantoluvut kun ovat tiukasti varjeltuja valtiosalaisuuksia. No, yhtään merkittävää helposti pumpattavaa öljykenttää ei ole löydetty pitkään aikaan, joten se yhdistettynä jatkuvasti pienentyviin tuotantolukuihin ja varsinkin Kiinan ja Intian huimasti kasvavaan öljynkulutukseen saattaa merkitä kansainvälistä 70-lukua pahempaa öljykriisiä jo hyvinkin pian. Tällä kertaa se myös johtuisi öljyn loppumisesta, eikä poliittisista tekijöistä.

Crude.jpg

Leffat muuten ovat James Woodin Crude Impact ja Basil Gelpken A Crude Awakening: The Oil Crash. Molemmat viime vuodelta.

Molemmat elokuvat ovat ymmärrettävistä syistä suunnattu USA:n yleisölle, koska USA:lla on maailmanlaajuisesti ehdottomasti suurin merkitys öljyyn perustuvassa markkinavetoisessa ylikulutustaloudessamme. USA kuluttaa 25% koko maailman öljystä, eikä osoita kovinkaan suuria merkkejä kulutuksen vähentämisestä.

Perehdyin aikoinaan 90-luvulla punkkarina ympäristökysymyksiin, sivilisaatiokritiikkiin ja kansainväliseen talouteen yms. ja touhusin mukana monessa kansalaisliikkeessä. Olin lopulta niin ahdistunut ja depressiivinen kaikesta tuskaa tuottavasta tiedosta, että mun oli aivan pakko lopettaa kaikki ympäristäkysymysten pohdinta oman mielenterveyteni vuoksi. Sen jälkeenhän mä yritin kohota tarkoituksella valitusta drop out -elämästä mukaan työ- ja kulutusuralle päätyäkseni tähän jamaan. Huomaan muuten miten laaja-alainen mun sairaushistoria on ja miten monien asioiden vyyhti se on, josta on vieläpä vaikea sanoa oliko muna ennen kanaa vai kana ennen munaa.

Luin aivan liian nuorena aivan liian rankkoja tietokirjoja. Tiesin jo ala-asteiässä oheisestakin näkökulmasta. "Archaeologists studying the rise of farming have reconstructed a crucial stage at which we made the worst mistake in human history. Forced to choose between limiting population or trying to increase food production, we chose the latter and ended up with starvation, warfare, and tyranny." Lainaus on Jared Diamondin vanhasta poleemisesta kolumnista.

9525202844.jpg 

Jostain syystä olen vähitellen kiinnostunut uudelleen ihmiskunnan tulevaisuudesta itseaiheutettujen ongelmien puristuksessa lukien silloin tällöin jotain muutenkin kiinnostaavaa kuten erittäin lämpimästi suosittelemani Jared Diamondin teokset Tykit, taudit ja teräs: ihmisen yhteiskuntien kohtalot sekä Romahdus: Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä. Kumpikin käsittelee ihmiskunnan historiaa hamasta kivikaudesta nykyisiin ongelmiimme saakka. Valitettavasti myös Diamond on perustellusti hyvin huolissaan kyvystämme selviytyä ihmiskunnan ensimmäisestä maailmanlaajuisesta ekokatastrofista.

9525202569.jpg 

Ostin muuten kesällä Hesasta enkunkielisenä Diamondin trilogian kolmannen osan Kolmas simpanssi: Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus. Pitänee lukea heti kunhan jaksan keskittyä masennukselta englanninkileiseen teokseen. Kannattaa käydä tsekkamassa oheiset linkit.

9789525202922.jpg

Takas öljykriisiin. Perehdyin aikoinaan teollisen infrastruktuurin kaikenkattavuuteen mm. valtio-oppia opiskellessani, joten öljyn merkitys ei ole minulle shokki, kuten varmasti monelle kahden oheisen dokkarin katsojalle. Emme pysty yksinkertaisesti tuottamaan yhtään mitään ilman öljyä, yhteikuntamme yksinkertaisesti romahtavat, jos öljyn hinta kohoaisi pilviin taikka öljyn saanti tyrehtyisi kokonaan. Lupaan ylläripalkinnon sille, joka keksii edes yhden esimerkin öljyttömästä tuotteesta. Hätkähdyttävin luku toisessa dokkarissa oli synkeä arvio kyvystämme ruokkia maailman väestöä ilman öljyä. Ainoastaan 1,5 miljardia. Tarkoittaisi kuolemaa 4,5 miljardille ihmiselle. Huihai Hitlerit, Stalinit ja Pol Potit, te olitte pelkkiä pellejä.

oilwar.jpg

Ja sitten surulliseen ja itkuiseen pointtiin. Kun öljylähteet tyrehtyvät ja kolme neljäsosaa ihmiskunnasta eli yli neljä miljardia ihmistä kuolee suunnattomassa katastrofissa, niin teollinen tuotanto ja kulutus tyrehtyvät murto-osaan entisestä, mikä merkitsee luonnonrasituksen pienentymistä murto-osaan ja silloin ekosfäärillä olisi toivoa ihmiskunnan kustannuksella. Hyvä niin.

Pahin ja valitettavasti mahdollinen ennuste koskee merenpohjan ja Siperian metaaniesiintymiä, jotka alkavat purkautua ilmakehään, jos ja kun merivesi lämpiää tietyn määrän. Kasvihuoneilmiö räjähtäisi käsiin ja arvioiden mukaan ainoastaan 5% (joka kahdeskymmenes) eliölaji saattaisi selvitä sukupuutosta, koska ekosysteemi ei ehtisi sopeutua niin äkillisiin ilmastonmuutoksiin. Tähän verrattuna edellinen skenaario on suorastaan humaani. Tässä jälkimmäisessä skenaariossa ihmiskunnalla ei olisi toivonhiventäkään.

Kuten niin moni asiantuntija sanoo selvittäessään samankaltaisia arvioita, niin sanon minäkin, että toivon kautta Jumalan olevani väärässä, mutta luvut puhuvat puolestaan, ei ole muuta tietä, mutta silti, jospa olisin jotenkin kaamealla tavalla erehtynyt ja selviäisimme kuin koira veräjästä. Huh.

CrudeAwakening1.jpg

Vettä sataa edelleen kaatamalla, synkkä pimeys vallitsee. Onneksi sateen ropina luo jonkinlaista rauhaa ja turvaa mun perin lohduttomiin ajatuksiin.

67-1796.jpg

Jospa tämä kaikki olisi vain pahaa unta.

Silti. Mä jaksan toivoa esimerkkinä Sosialististen diktatuurien oikeastaan veretön romahdus 1990-luvun taitteessa. Jospa ihmiset vaan heräis joku aamu ympäri maailmaa ja toteaisivat, ettei me enää viitsitä leikkiä markkinatalousleikkiä. Tää ei oo enää lainkaan kivaa.

- Johannes -