Hei

 

Lauantain episodi ei mennyt kumppanini muistin mukaan samalla tavalla kuin minun. Olin ollut kuulemma täysin poissa tolaltani, pelottava ja tarttunut kumppania olkapäästä. En muista tällaisesta mitään. Huolestuttavaa ja pelottaavaa.

Onneksi en lähtenyt kotikaupunkiin, koska en olisi välttämättä selvinnyt reissusta hengissä taikka ajamatta itseäni vaikeuksiin. Joku järki & itsekontrolli mussa toimi.

 

Mun oleminen on vuorokauden ympäri varuillaanoloa ja pelastavia rutiineja

Tänä aamuna meinasi jälleen revetä herättyäni jo kolmelta saamatta enää unta. Lopputuloksena kumppanini varasi mulle ajan terveyskeskukseen, jonne menemme yhdessä taksilla. Kumppanini haluaa mukaan ja se sopii mulle, koska mulla iskee lääkärissä aina päälle hymyilevän pärjääjän rooli. jospa kumppani saisi sanottua ne asiat mitä minä en pysty sanomaan. Mulle pitäisi varmaan määrätä jotain unilääkkeitä, vaikka vastustan koko ideaa täysillä, koska en halua unilääkeriippuvaiseksi, mutta unettomuus romahduttaa mut pikkuhiljaa. Helvetti kun SSRI-lääkkeet ei auta lainkaan.

En enää jaksaisi näytellä kovaa selviytyjää, sankaria

Luin aamulla sattuneesta syystä asperger-sivuja. Sopii minuun täysillä. Testistäkin sain 139/159 pistettä. Traumaattisella ihmisellä on samankaltaisia oireita ja selviytymiskeinoja, mutta saattaa mulla olla sen _lisäksi_ myös asperger-syndrooma. Selittäisi paljon mun olemista jo lapsuuden osalta, joskin samoja vetäytymisiä myös traumaatiset tekevät. Mutta, jospa sitä kautta löytyisi edes joku toimiva lääkitys rauhoittavien lisäksi.

Olen rikki, kävelevä kuollut

Kerron sitten mitä lääkärissä selvisi ja tapahtui.

 

- Johannes -