Hei,


Minut keitettiin viime yönä kannibaalien padassa. Kaikki lihakset löysänä muussina. Mun on vaikea edes istua läppärin äärellä, tekisi mieli rojahtaa selälleen, antaa silmien painua kiinni. Lupasin hakea tänään vuokravälitystoimistosta sinne eilen unohtuneet kopiot vuokrasopimuksesta. Mä en tiedä pääsenkö liikkeelle. Tämä ei ole paniikkia eikä ahdistusta, tämä on täydellistä fyysistä ja henkistä hmm. väsähtämistä. Voiko kuntoutuskurssiviikko iskeä vasta nyt kehoon? Voi. Viime viikonlopun rakasteluahdistus, maanantainen humala prätkäkaverin kanssa, tiistainen ajomatka tänne Itä-Suomeen krapulaisena pyörän kyydissä, eilinen jännitys uudesta asunnostani, jota en ollut nähnyt aiemmin. Mä jopa allekirjoitin sopimuksen ennen kuin kävin tsekkaamassa asuntoa. Syysmyrskyääkin. Liput repiytyvät irti saloistaan, pihakoivut taipuvat ja puuskat suhisevat korvissa. Haluaisin maata koko päivä sisareni sohvalla ikkunan alla sarjakuvia lukien ja kahvia hörppien. Ovat matkoilla, mä talonmiehenä. Lämmitin eilen saunan, lojuin sohvalla, luin läpi Christophe Blainen upean Maalari ja merirosvo sarjakuvasarjan. Nukahdin reporankana, näin kammottavia painajaisia lapsuuden maisemista, heräsin keitettynä. Mä hämmennyn aina mielikuvitukseni rikkaudesta sen ryhtyessä maalailemaan mahdollisemman ahdistavia maisemia ja painajaismaisia kidutuskuvaelmia. Mä olen selkeästi totaalisen väsähtänyt edellisestä puolestatoista viikosta. Parempi siis jättää yrittämättä mitään ja levätä vaan. Otin lenkki- ja uimakamppeet mukaan, mutta jääkööt kassiin. Kunhan saan haettua ne kopiot ja käytyä uudelleen kirjastossa. Hain eilen kirjastokortin ihanalta viisikymppiseltä kirjastotädiltä. Pyysin melkein kahville: "Milloin työvuorosi loppuu? Lähtisitkö kahville?"  Se oli sellainen hoikka virkeäsilmäinen sormukseton täti nätillä puserolla ja omaperäisellä kaulakorulla. Mä tunnen usein vetoa mua nuorempiin tai mua vanhempiin naisiin. Omanikäiseni jotenkin vaikeita. Mitä lie pakenemista tämäkin.

1244104167_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ai niin. Se tuleva kämppä. Ihastuttava pikkuinen asunto. Vanhanaikainen, romanttisesti laitettu. Enköhän mä kotiudu sinne.

Tästä kirjoituksesta ei löydy päätä eikä häntää. Välivaihe. Tulevaisuus pelottaa. Jaksanko sittenkään kaikkia isoja muutoksia. Muutto uudelle paikkakunnalle, töihin paluu uuteen työtehtävään, alkava seurustelu ja seksi. Liikaa asioita. Mutta en mä ikinä parane, jollen mä uskalla nousta sängystä ja muuttaa elämääni paremmaksi. Voihan käydä niinkin, etten jaksa töissä, jolloin palaan sairaslomalle kokoamaan voimiani. Saatan väsähtää myös alkavaan seurusteluun, että sekin painaa mua liikaa, vaikka Hänestä kovasti pidänkin. Muutolle en enää mahda mitään, koska olen jo irtisanonut vanhan asunnon ja allekirjoittanut uuden vuokrasopimuksen. Mua oottaa täällä uudet harrastukset, uudet viihtyisät reippailumaisemat, uimahalli naapurissa, avantouimapaikalle vartin fillarimatka yms. elämänlaatua kohentavaa. Huomaatteko. Koetan psyykata itseäni.

Ei mutta. Villapusero niskaan ja myrskysateeseen kohti toimistoa ja kirjastoa. Jaksaisinko kahville. Mä niin odotin tätä reissua, mielikuvissani aurinkoinen kaunis sää, mä aamulla lenkille/uimaan, virkkuna väsäisin lounasta, kahvilaan, kaupungille, illalla avantouimareitten saunaan. Paskat. No, mä ehdin sit heinäkuussa muutettuani tänne.

Voimavarani eivät ole vielä entisissä kuosissa. Mä tartten lepoa, jaksoin mä sen antoisan kurssin silti hienosti.

- Johannes -