No hei hei


Kuten SS upseerisisoisäni aina sanoi ja puristi lujasti kättä. Jotenkin osasin kunnioittaa sitä jo lapsena ja iloista hymyänsä. Suhtautui minuun kuten aikuiseen, siltä minusta tuntui, vaikka omille lapsilleen olikin ollut autoritäärinen. Kaipa ihminen pehmenee vanhetessaan, osa ainakin. Omat vanhemmat kun vaativat ehdotonta kuuliaisuutta. Minun tuli unohtaa oma haluamiseni, koska ne eivät yleensä päässeet toteutumaan. Opin, että oma tahto on vaarallista. Siitä kumpuaa niin moni ongelma.

Lynyrd Skynyrd soi. Avasin oluttölkin. Menen kohta saunaan ja lähden katsoon, jos ovelta vielä saisi lippuja metallikeikalle.

Hain postista tilaamani upseerimanttelin. Teen siitä SS untersturmführer version, kuten muut mun SS asetakit. Mua tympäisee, että pakenen aina isoisäni maailmaan joutuessani terapiassa vaikeiden asioiden pariin tai muuten vaan umpikujaan itseni kanssa. Onneksi olemme puhuneet aina terapiassa miten mä reagoin terapiassa esiinnousseihin teemoihin. Saatan tehdä hädissäni täysin päättömiä asioita, mikä on ainoastaan perin inhimillistä. Johonkinhan purkautuvat mustat möykyt täytyy hävittää. Mä haluaisin yli kaiken jotenkin kumman taikasanan turvin (Alkoholi. Huoh) ylittää mun ylikapuamattoman kynnyksen seksissä ja kyetä ensinnäkin kohtaamaan naisen ja toiseksi rakastelemaan termin kaikissa merkityksissä sen sijaan mitä olen tehnyt viime vuonna pari kertaa sekaisena terapiasta eli surkeaa ravintolanvessaräpellystä. En jaksaisi odottaa vuosia hissukseen etenevässä vierihoidossa, eikä kukaan jaksa tarjota mulle vuosien vierihoitoa.

Lumikko kirjoitti minulle, että hänellä ei ole parempaa paikkaa maailmassa kuin nukkua mun sylissä, mitä olemme viime kuukausina tehneet. Jatkaen, että mun kokemus on niin erilainen kirjoittaessani, että "sun sylissä on hyvä olla, koska en mene välittömään paniikkiin". Kovin erilaiset lähtökohdat. En minä haluaisi olla näin palasina. Edelliseen viiitaten mun todellinen kykyni haaveilemaani ylikapuamiseen on perin heikko. En mene enää paniikkiin fyysisestä kosketuksesta. Onhan sekin jonkinlainen kynnys, josta ponnistaa pidemmälle.

Uskaltaiskohan laittaa metallikeikalle mustan pääkallo- ja kotkakoristellun suikan. Nakkaisivatkohan pihalle. Mun pitäisi avautua terapiassa joskus mun pakenemisesta natsifetisismiin. Niin saatanan tavallista, että hävettää helvetisti. Eikö minusta ole fetisismissäkään tämän kummempaan. Tai enhän mä fetisisti ole, kaipaan vaan ylleni tuhon ja kuoleman merkkejä sekä fantasiapakenemista epämiellyttävästä todellisuudesta. Mutsini kysyi pääsiäisenä, ettei kai muhun jäänyt mitään jälkiä siitä, että SS upseeri-isoisäni kertoi mulle kaikki sotajutut ja purki muhun sotatraumojaan. Vastasin hammasta purren, ettei jäänyt, älä huoli.

Älä huoli. Johannes jaksaa aina vaan mitä vaan. Kuka antaisi mulle "Gimme Three steps" vapauden perääntyä ja valita. Itseni mun pitäisi itseni vapahtaa.

 

- Johannes -