Hoidatin järkyttävän lamauttavasta jännityksestä huolimatta hampaitani kuntoon muutamalla käynnillä juurihoitoa ja nastahampaan laitolla. Pyrin tarkoituksella ns. hätäajoille, jotten ehtisi jännittää, mutta yöunet jäivät silti vähiin pelätessäni seuraavan päivän käyntejä.

Viimeisellä käynnillä huomasin kesken uuden hampaan rakentamista piinapenkillä avuttomana maatessani, että huojennuin ja pelkoni hävisivät melkein kokonaan. Mieleeni nousi kuva osistani, jotka olivat menneet oma-aloitteisesti piiriin pitäen toisiaan käsi kädestä toistaen ääneen: "Ei hätää. Tämä ei ole toistoa lapsuudesta, vaan lääkäri auttaa minua voimaan paremmin."

Loppuaika vastaanotolla sujui levollisesti, enkä huomannut itsessäni enää minkäänlaista jännitystä varatessani aikoja syksylle juurihoitojen loppunsaattamista varten. Uskomatonta. Osani ovat edenneet jo toimimaan itse yhdessä toistensa avuksi ja turvaksi minulle todella vaikeassa tilanteessa. Viestini osille, jotta pelot ja uhkatilanteiksi koetut asiat ovat aiheettomia alkaa mennä pikkuhiljaa perille kärsivällisen toiston myötä. En enää elä lapsuuden todellisten uhkien alla, vaan aikuisena, joka osaa ja pystyy suojelemaan itseään sekä vaikuttamaan omaan elämään ja tilanteisiin, joissa olen. Mutta, että oma-aloitteisesti piiriin. Hienoa.

Terapeuttikin piti askelta merkittävänä ja osoituksena useiden osieni halusta eheytyä aikuiseen persoonaani ja nykyhetkeen. Heille olisi helpompaa päästä jo kantamasta omia suojelutehtäviään ja traumojen kantamista kipuineen ja tuskineen.

Sain tänään ihanan kannustusmeilin toiselta arvostamaltani hyväksikäytetyltä blogistilta. Liikutuin sydänjuuriani myöten. Lämmin kiitos! En tiedä voiko kukaan ulkopuolinen ymmärtää miten suuri merkitys minulle ja muille kohtalotovereille toistemme teksteillä, kommenteilla ja viesteillä onkaan. Minun tervehtymisessäni oma kirjoitusprosessini ja muiden blogistien tekstien seuraaminen sekä yhteinen kommentointi ovat olleet niin tärkeitä, etten pysty kirjoittamaan ajatuksiani sanoiksi.

Kiitos teille kaikille ja roppakaupalla sekä onnea että jaksamista arjessa kamppailuun !

Kävimme myös kannustavia rakentevia keskusteluja kumppanini kanssa onnistuen viettämään useita päivä uudelleenrakastuneessa ilmapiirissä ilman ahdistusta ja riitoja. Rakastamme toisiamme aidosti ja aiomme keskittyä yhdessä kannustavaan ja voimaannuttavaan arkeen. En pysty kiittämään kumppaniani tarpeeksi hänen kärsivällisyydestään kanssani. Elämä vaikean dissopotilaan ja pahasti lapsena rikotun hyväksikäytetyn ihmisen rinnalla ei ole helppoa ja kaltaisieni ihmisten kumppanit tarvitsisivat apua jaksaakseen paremmin. Koska sellaista apua ei ole saatavilla ainakaan meille, niin ei auta kuin pitää itse sinnikkäästi kiinni kaikesta siitä hyvästä ja rakkaasta mitä välillämme on. Ja onneksi sitä on roppakaupalla, mikä vain tuntuu välillä katoavan oireilujeni taakse.


- Johannes -