Hei


Katsoin tämän elokuvan:

doomsday_4-custom.jpg

Se oli niin huono, että nauroin sille alinomaa. Minulla oli siis mukavaa. Hyvä.

Ville Laakso arvioi elokuvaa Ylen sivuilla mm. seuraavasti:

"Kuten Mad Max -elokuvista tiedetään, maailmanlopun jälkeisessä maailmassa elää enää torakoita ja punkkareita."

Hiihoo. Just tämän takia mä olin punkkari niin kauan. Just tämän. Siis oikeasti. Tuhoa ja kuolemaa porvarillisuudelle. Hyvä. Minulla oli mukavaa.

Doomsday5.jpg

Joskus vastaantuleva äiti nosti mun ja punkgoottikuningatar avovaimoni vastaankävellessä lapsensa säikähtäneenä syliinsä ja vaihtoipa joku joskus toiselle puolelle katua, ikäänkuin mä muka olisin käyttäytynyt kuten kuvassa. Minä, maailman ystävällisin ja kilttikasvoisin olento.

Vaikka olen minä täälläkin kertonut talvella moneen kertaan pukevani ylleni tuhon ja kuoleman merkit baariin lähtiessäni. Enää ei kukaan pelkää. Onneksi.


( Yöunien jälkeen Tampereelle Moiran luokse ja Sosiaaliforumiin ja jos jaksan Nokia missioon ja Telakalle kuunteleen reggaeta. Oi jee. Maltankohan nukkua. )


- Johannes -

PS

Mietin pelottavuutta. Kaikki punkystävämme olivat toinen toistaan pelottavamman näköisiä, jonka oikeasti huomasi toisinaan ihmisten käytöksestä. Ruuhkabussissakin sai istua aina ilman vierustoveria. Aina. Ja todellisuudessa me kaikki olimme aivan yhtä ystävällisiä ja lähimmäisiään auttavia olentoja. Eihän meistä kukaan syönyt edes lihaa ja lemmikkeinäkin jotain koelaboratorioista pelastettuja rottia. Kuka muu niistä olisi välittänyt ja hoivannut rakkaudella, paitsi me punkkarit. Ehkä juuri siksi me pelastummekin torakoiden lailla. Olemme sen ansainneet. Torakoista en tiedä. En tunne yhtään.