Hei


Kiitos kommenteista ja ruususta!

Olisi ollut mahtavaa kirjoittaa: "Rakkaat lukijat. Törmäsin perjantaina maailman ihanimpaan naiseen. Olemme viettäneet kaikki illat ja yöt yhdessä. Olen rakastunut korviani myöten ja siksi en ehdi kirjoittaa blogiini kovin usein."

Sen sijaan kirjoitan rehellisesti: "Hommasin viime viikolla aivan liikaa ja olen tyystin poikki. Olen nukkunut nukkumasta päästyäni maanantaista eteenpäin. Tänäänkin heräsin vasta viideltä iltapäivällä, enkä taida jaksaa lähteä suunnitelman mukaisesti huomenna Helsinkiin."

Viime viikko kulki kokonaisuudessaan seuraavasti:

Maanantai-iltana pidimme pitkästä aikaa perinteisen äijäelokuvaillan. Katsoimme Tora Tora Toran, josta muuten myöhästyin tunnilla nukkuessani väsymystäni pois. Jäin vielä istumaan teelle pitkälle myöhäisiltaan Progeäijän kanssa. Pohdittiin divarinpitäjäksi ryhtymistä. Viihdyin hyvää paremmin. :)

Tiistai-iltana kävin saunoamssa ystäväni luona ja jäin istumaan sinnekin pitkälle myöhäisiltaan. Keksimme lähtevämme perjantaina pokaamaan naisia. Viihdyin hyvää paremmin ja olin tosi tyytyväinen uuteen uudelleenlämmitettyyn ystävyyteemme. :)

Keskiviikon lojuin työpaikalla jututtaen työkavereita ja asiakkaita. Törmäsin myös mainitsemaani ihanaan punapäähän. Painuin illalla nukkumaan pyörälläpäästäni. Voisinko vielä rakastua joskus. Tunteet alkavat herätä eloon, mikä onkin hyvää parempaa.

Torstain autoin muutossa. Kannoin urakalla huonekaluja paikasta toiseen. Tunsin olevani kehollisesti elossa. Minusta löytyy yhä voimaa. Illalla saunassa nautin kehollisuuden tunteesta, vaikka jäsenet aloivatkin jo tekeytyä kipeiksi.

Heräsin perjantaihin vasta alkuillasta. Muutto vei voimia, vaikka toikin muassaan hyvää paremman mielen. Kirjoitin blogiin, pohdin vaatteita, söin jotain ja eikun baanalle. Blaah. Juttelin mä parin naisen kanssa, meinasin saada yhden ihanan sellaisen veljeltä turpaani, mikä lie siskonsa vartija ja humalluin ihmeen vähästä määrästä alkoholia. Tympäisi pyöräillä huonovointisena kotiin. Nakkarikin oli jo kiinni, enkä saanut ostettua salmaripussia. Muutama tuttu mies kehui asuani. Sentään.

Laitoin lauantaiaamuna pökerryttävän morkkiksen vallassa Kapteenille tekstarin, etten lähdekään sovitusti mökille. Hän ei onneksi luovuta helpolla ja saapui jyskyttämään ulko-oveani. Johannes ylös saatana, kuteet niskaan ja autoon. Niin me sitten huristelimme mökille, avasimme räntäsateessa ekat olutpullot ja pistimme mökin ja saunan lämpiämään. 18 olutpulloa ja yhtä jallupulloa myöhemmin sovimme tulevamme uudelleen, koska on niin öh mukavaa ja grillatut pihvit parasta ruokaa mitä olimme koskaan syöneet. Uuh.  

Sunnuntain pelasti käristetyt silavat ruhtinaallisen aamiaisen keralla sekä krapulasauna viileässä pakkassäässä. Joulukuussa uudelleen ilman jallua ja oluita. Eiks niin.

En päässyt maanantaina ylös sängystä, en edes terapiaan saatikka kauppaan. Taisin juoda illalla herättyäni kupin kamomillateetä. Viime viikko pyöri mielessä, eikä elämä tuntunut lainkaan mielekkäältä.

Heräsin tiistaille vasta alkuillasta lähteäkseni äijäelokuvakerhoon. Oli mukavaa, mutta mistä syystä Napoleon leffaa varten täytyy ostaa Napoleon konjakkia ja tarjoilla sitä muille. Nautin yhden pienen pikarillisen ja sekin jo korvensi vatsaa. Hippi soitti ja valitti tulevasta erosta naisensa kanssa. Koetin lohduttaa. En saanut unta ennen kuin aamuyöllä. Heilastein Hipin naisen kanssa vuosia, mutta hän ei kelpuuttanut mua miehekseen. Hipin otti sen sijaan. Pohdin, jos minä nyt ja kumosin ajatuksen saman tien. Älä hevetti soikoon Johannes jumitu toista kertaa samaan ansaan. Tuntui hyvää hankalammalta. Keho alkaa herätä eloon ja tunteet alkavat herätä eloon, enkä saa mielestäni entistä heilaa, hänen läheisyyttään, makoisia loputtomia suudelmiaan, käheää ääntänsä ja helliä käsiänsä. Loppujen lopuksi alan päästä kärryille miksi ihminen suojelee itseään depressiolla unohtaen kokemaansa.

Tänään, no, tänään heräsin viideltä iltapäivällä. Kävin saunassa, juon kamomillateetä, enkä jaksa ajatella lähteväni huomenna Helsinkiin Moiran luokse. Uspenskissa pidettäisiin kuudelta vigilia. En jaksa. Menen perjantaina.

- Johannes -

PS
Jos lähtisin torstaina vaihtuisi vigilian tuoma rauhallinen iloisuus myöhäisillan Kallion kuppiloiden meteliin ja hiprakkakaipuuseen naapuripöydän naista kohtaan. Vaikka tapaisin lukuisia ystäviäni, Herkkääkin kun käymässä Kalliossa, minua huvittaisi pikemmin jatkaa peiton alle käpertymistä katselemaan väpäjäviä kynttilöitä ja haistamaan pakkasen tuoksua. Mitä tehdä? Etten menisikään kiertämään kuppiloita. Minä sinne lähtemistä vaatisin, koska kaipaan sitä hiprakkakaipuuta. Kun olen sen löytänyt. Turhaa. Turhaa.