Heittäydynpä lopen uupuneena ja lohduttomana angstiseksi teiniksi. Miksi minä näin sanon ikäänkuin vähätelläkseni kaikenikäisten ihmisten tuskaa ja pahaa oloa sekä sen purkamista raivokkaaseen musiikkiin. Mulla oli onni ehtiä nähdä Takiainen bändi livenä kahdesti. Uhh. Mitä voisin sanoa. Jos minä osaisin ja voisin laulaa samoin, saisin purettua mustia möykkyjä sisältäni paljon nopeammin ja niiden kääntymättä itseäni vastaan. Tämä ei ole sinällään kommentti edellisen tekstin viha-keskusteluun.

Ohessa kappale Saatanan sikiö you-tuubissa.

Katso näitä tuhon merkkejä
Ei elon merkkejä
Ehkä viime hetkellä
Voit elvyttää minua

Sinä saatanan sikiö tiedä mitään näistä juhlistani

Täällä kukaan ei hengitä
Ei uskalla rakastaa
Ehkä pelkäät lähteä
Ilman minua

Sinä olet mitä syöt, eli minua
Olet mitä häpeät, eli minua

Katso nyt minua!
Kuuntele minua!
Tottele minua!

Tänään, kuten moneen päivään, en jaksa muuta. Kiitän kommenteista. Vastaan jaksaessani. Niin. Kappale. Se kuvaa tosi hyvin joidenkin osieni piiloitettua raivoa ja vihaa, purkamatonta energiaa ja osieni välistä keskinäistä jatkuvaa sotaa.

- Johannes -