Hei,

Miten tämän jaksaisi sanoa jollain tapaa edes lyhyesti paljastamatta liikaa. En ole jaksanut kirjoittaa blogiini, vaikka asioiden avaaminen olisi auttanut minua sekä jaksamaan että eteenpäin. Uuvutin itseni syksyn mittaan täysin tukiessani rakastani sekä yhdistyksessä että vaaleissa vaikka hänkin oli jo alunperin uuvuksissa kuten minä omien sairauksiensa vuoksi. Seurauksena voimavarojen täydellinen ylittyminen jo useampi viikko sitten, vajoamisia ja romahduksia sekä kykenemättömyyttä suojella itseänsä ja ottaa tervettä etäisyyttä omien rajojen mukaisesti. Viime yönä lopullinen romahdus metsään pakenemisineen keskellä yötä parin vuoden ikäisen pikkupojan kehossa sysipimeässä eksymis- ja peleltumisvaarassa. Olen sairaalakunnossa ja hänkin on. Voi meitä.

Jotain hyvää.

Traumoihin erikoistunut psykiatrini kirjoittaa minulle kuntoutustukea tammikuun 2015 loppuun. Harkitsimme jo hänen ehdotuksestaan pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen hakemista, mutta totesimme perustellusti, etten kestäisi romahduspisteessä mahdollista hylkyä. Määräaikainen mennee hänen mukaansa satavarmasti läpi. Laajemmat työkykyarviot vasta keväällä 2014, joilla haemme minulle pysyvää eläkettä.

- Johannes -