Hei

Mutsi soitti. Onnitteli nimipäivän johdosta. Mä en muista vietettiinkö juhannusta eli mun nimipäivää mun lapsuudessa oikeaan aikaan, eikä työelämän ehdoilla viikonloppuna. ... Tarkistin netistä. Siirrettiin vuonna 1955 lauantaille. Musta tää on tyhmää. Ei kai taiatkaan voi toimia vääränä päivänä. Mutta eihän moderni ihminen ymmärrä riittejä eikä pyhyyttä. Kivaa toki, että mullon tänään nimipäivä sekä mun vanhempien uskon luterilaisen kalenterin, että mun uskon ortodoksisen kalenterin mukaan. Pitäiskö ottaa illalla yksi olut? Höh. Jospa vaan jatkais tänään maailman ikinä koskaan parhaan bändin Black Sabbathin (with Ozzy Osbourne) parissa. Sopii muuten pakanalliseen juhlaan: Pakanariittejä, seksiä ja rokkenrollia. Yeah!

1673420.jpg
Missä miehet ratsastaa, mitä itseironista pelleilyä.

Johannes nimen alkuperäinen asu kuuluikin Juhannus, mistä juhannus-nimi tulee. Juhlaa on vietetty kristillisessä maailmassa jo 16 vuosisadan ajan, pakanallisessa maailmassa varmasti jo ikiaikoja sitten kesäpäivän seisauksen muodossa. Mä olin mieltynyt jo lapsena taruihin ja kaukaisten aikojen et paikkojen tarunomaiseen historiaan. Luin yhä uudelleen antiikin taruja, kertomuksia löytöretkistä ja sotaretkistä tuntemattomiin maihin. Myös sadut ja fantastiset kertomukset et scifi herättivät mielikuvitukseni eloon. Piirsin ja suunnittelin jo pienenä omia linnoja, valtakuntia ja laivoja sekä avaruusaluksia. Mitä tahansa mikä vei muualle. Muistan opiskelleeni latinaa, tein oman sanakirjaa, pohdin tähtitiedettä ja purjelaivojen historiaa. Saatoin viettää tuntikausia tutkien poikkileikkauksia, pohjapiirustuksia ja teknisiä kaavioita milloin mistäkin laivasta tai porttitornista. Oikeastaan miellyin kaikesta mikä ei ollut sellaisenaan ulkoapäin pääteltävissä. Pidin ja pidän edelleen asioista, jotka kätkevät sisälleen toisia asioita ja merkityksiä, pidän piilotetusta ja vaikeasti avautuvasta, löytämisen ilosta. Siksi en ole halunnut hylätä mitään ns. pakanallista, uskonnollista tai filosofista viime vuosina kehkeytyneen ortodoksisen uskoni myötä. Itse asiassa ortodoksisuus sopii minulle samasta syystä. Mikään ei ole ortodoksiassa pelkkää pintaa ja jokaiseen esineeseen ja opetukseen sisältyy kokonainen maailma. Mikään ei ole milloinkaan valmista ja aina voi löytää uutta. En kykenisi mitenkään suhtautumaan Raamattuun kirjaimellisena lakitekstinä. Mä pidän Vanhaa testamenttia enemmän vertauskuvallisena kertomuksena käsittämättömästä, mille ei ole kieltä ja joka aukeaa ainoastaan symbolien avulla.

1674793.jpg
In Faerie Kingdom nothing is as it seems to be. Be warned!

Lueskelin yhdessä vaiheessa aikuisuutta kelttien historiaa ja taruja. Ihastuin mm. kuningas Arthurin tarinasikermän alkuperäisiin versioihin, jotka ovat karhean elämänmakuisia verrattuna kaikenmaailman viktoriaanisiin ja Walt Disneyn sensuroituihin lastenversioihin. Uskollisin leffaversio lienee Boormanin Excalibur. Kävin kattoon sen leffateatterissa erään kerran kolmena peräkkäisenä päivänä. Unohdin tämän jossain postauksessa väittäen käyneeni katsomassa ainoastaan Pulp Fictionin peräkkäisinä päivinä. Ehkä mä en halua aina muistaa mun "pimeää" puolta. Voinee sanoa leffan uponeen minuun. Prätkäkaverilla meinas muuten mennä pasmat sekaisin viime keskiviikkona kun hän kysyi porukalta muistaako kukaan ko. leffan Merlinin loitsun sanat. Mä muistin. Kuuluu: "ana:l nathrakh, u:rth va:s bethud, dokhje:l djenve:"


1673400.jpg
Olen kokeillut ylläolevaa taikaa, en saa toimimaan päästäkseni labyrinttiin.

Tiesittekös muuten, että Suomen ortodoksinen kirkko on ainoa ortodoksikirkko maailmassa, joka viettää pääsiäistä läntisen maailman tapaan juliaanisen kalenterin mukaan, kaikki muut ortodoksiset kirkot viettävät pääsiäistä tähtitieteellisesti tarkemman gregoriaanisen kalenterin mukaan. Tästä väännetään kättä joka vuosi täällä Suomessa, koska vietämme tärkeintä juhlaamme monien mielestä tyystin väärään aikaan. Mä en vastustaisi, jos Suomen ortodoksinen kirkko siirtyisi pääsiäisen vietossa gregoriaaniseen kalenteriin, joka tosin olisi mahdotonta, koska koko muu kirkollinen kalenteri lasketaan sen mukaan, jolloin mikään juhla ei taitaisi osua samaan aikaan muun yhteiskunnan mukaan ja töissäoleminen menisi tosi vaikeaksi. Tällaista tämä on aina pienen vähemmistön kanssa eli meidän kohdalla 1% väestöstä. Perhanan mundane luterilaiset.

1673402.jpg
Johannes neuvottelee alitajuntansa kanssa.

Ei helvetti. Miten voi ollakaan näin upeaa & jumalaista musiikkia. Black Sabbath Rules.

1673398.jpg

Paras fantasiaelokuva on silti Guillermo del Toron ohjaama ja käsikirjoittama Panin labyrintti. Se kuvaa mulle niin rakasta kuunalista fantasiaa herkällä ja brutaalilla tavalla. Sellaisessa maailmassa haluaisin elää, vaikka se olisikin julma kaikessa mystisyydessään ja ei-inhimillisine lainalaisuuksineen. Ko. elokuvan voimasta kertoo, etten ole uskaltanut katsoa sitä uudelleen ensi-illan jälkeen. Mä taidan muistuttaa Ofeliaa enemmän kuin haluaisin tunnustaa. Voinette arvata mun itkeneen leffan lopussa vesiputouksena. Tiedä itkintkö enemmän Ofelian kohtaloa, hänen mielikuvitustaan, jolla paeta todellisuudesta vaiko kaipuutani pois maailmasta. En mä ole koskaan viihtynyt todellisuudessa ja oikeastaan mä vihaan sydämeni pohjasta modernia ihmiskuntaa.

1673399.jpg
Kauan eläköön ikonit, symbolit, riitit ja rituaalit!

Niin paljon kuin rakastankin Tolkienin Sormusten herraa, niin teoksen lukemattomat matkijat ovat pilanneet fantasian. Tolkien itse rakensi universuminsa ja tarinansa vanhojen kansantarinoiden pohjalta pitäen mukana paljon hurmeenmakuista synkkyyttä ja verikostojen sekä sukuriitojen rikkomaa eloa unohtamatta pakanallisen maailman rikasta perimää. Siksi mä pidänkin Silmarillionista Sormusten herraa enemmän. Se on kaikessa eeppisyydessään enemmän esikuviensa kaltainen. Sormusten herra koskettaa toisella tavalla, se tuo esiin herkän ja hyvän pahan maailman puristuksessa. Frodo näkee persoonan jopa Glonkun silmissä jne. Määrittelemme itsemme Moiran kanssa Frodo syndroomasta kärsiviksi. Haluamme pelastaa ja haluamme haavoittua & tuhoutua prosessin kuluessa. Mutta nämä matkijat ovat lainanneet ainoastaan helpon ja heppoisen: Örkit, velhot, lohikäärmeet ja unohtaneet kaiken vähänkään syvemmän ja allegorisen, vaikka Tolkien itse väittikin, ettei mikään hänen teoksistaan ole allegorinen, niin niistä on silti luettavissa mm. hänen harras katolinen uskonsa. Niinpä suurin osa nykyfantasiasta on heppoista herooista seikkailua örkkien mikä mikä maassa. Onneksi saamme nauttia myös sellaisten kirjoittajien kuin Neil Gaiman teksteistä ja odottaa Toron ohjaamia Hobitti-elokuvia.

1673404.jpg

Miten juhannus. Siitähän mun piti kirjoittaa. Ihanasti meni saunoessa, uidessa, grillatessa ja jauhaessa pikkuhiprakassa. Toin kolmasosan oluistani takas kotiin jääkaappiin, joten hyvin meni sikälikin. Mä viihdyn mökillä ja toistan yhä uudelleen, että paranisin nopeammin, jos voisin viettää aikaani mökillä pikkupuuhastelun ja pilvien tuijottelun parissa. Mullanmakuisessa oikeassa maailmassa tuulen tuivertaessa iholla, hikipisaroiden helmeilessä saunassa, palellessa ihanasti aalloissa ja silmien väsyessä illalla tulen äärellä. Kävin tänään seisomassa rankkasateessa heti päivällisen jälkeen. Sit sisään kuivaa päälle ja kahvi tulelle.

joanallenpan.jpg
Jos alkais fauniksi. Antakaa mulle sopivat pillerit!


- Johannes -