En tarvitse muuta. Tässä on minä emotionaalisesti, persoonani.

Hankin tämän eilen digitaalisesti ja olen huudattunut sitä sen jälkeen melkein tauotta. Musiikillisesti, sisällöllisesti, tarinallisesti ja vertauskuvallisesti.

Aäretön avaruus, maailmaan heitetty hahmo, etsintä, tuska ja pohjaton suru sekä aina vierellä kulkeva kuolema. Kadotettuina kauneudesta ja rakkaudesta. Muisto kaihertaa.

Harmittaa ainoastaan, että libreton sisältävä erikoispainos on näemmä jo loppuunmyyty. Pahus. Jospa ton julisteen löytäisi jostain, kehyksiin ja seinälle. Pateettinen, kyllä, natsistinen, kyllä, mutta sisältää ne elementit, jossa olen aikuiseksi kasvanut. Tätä kaikkea A.W. Yrjänä käsittelee loistavalla tavalla, kulttuurimme olemusta ja sen kieroutuneita elementtejä.

Minulla on tavoite, käydä lokakuussa CMX:n keikalla selvinpäin. Tätä livekokemusta en halua pilata alkoholihuumeella.

Tiedättehän Talvikuningastarinan?

- Johannes - 

Sisältä silkkaa metallia ja loppumattomia kilometrejä elektronijohtoja -

Olin varma lapsena että ranteistani tai vatsastani paljastuisi robotin sisältö, en kuolisi sittenkään, enkä olisi edes ihminen. Ehkä pelkäsin tätä enemmän kuin sietämätöntä olemassaoloa, joka piti minut siten hengissä. Pelko totuudesta. Etten olisi yhtään mitään, keinotekoinen luomus, kärsimään luotu.

Mieletön levy !!!