Hei,

 

Tänään tämä blogi täyttää kolme vuotta. Hurraa.

En tiedä mitä tekisin blogilla. En jaksa enää kirjoittaa tänne, mikä kertoo, että minun pitäisi kirjoittaa, koska en jaksa käsitellä asioitani muuallakaan terapiaa lukuunottamatta. Kipinä puuttuu.

Liikun niin heikoilla jäillä esiintulevien muistojen kanssa, etten kykene paljoa muuhun kuin blokkaamaan niitä mielestäni samalla kun terapia mennee kesätauolle, Kelan rahoitus päättyy, työ loppuu ja psykiatri pitää minua tervehtyneenä. Työttömäksi siis ilman minkäänlaista tukea julkiselta puolelta. Tyypillinen kohtalo ilmeisesti trauma- ja hyväksikäyttöpotilailla. Minua ihmetyttää se helppous, jolla psykiatrit aina sivuuttavat hyväksikäytön varovaisen esilletuonnin.

Julkisuudessa käytävä pedofiliakeskustelu täydellisessä asiantuntemattomuudessaan ja noitavainomaisuudessaan saa minut sekä vihastumaan että surulliseksi. Kaltoin kohdeltu lapsi ja rikottu apua hakeva aikuinen ei ole yhdenkään osapuolen aidon huolen kohteena kenties papit ja Delfins yms poisluettuna. Poliitikot puhuvat omiaan pisteitään kerätäen ja samalla seksuaalirikoksista saa lievempiä tuomioita kuin pahoinpitelyistä. Jos haluaa vahingoittaa jotakuta kannattaa raiskata koska pelkästä hakkaamisesta saa kovemman tuomion.

Terapeutti totesi keskiviikkona kykyyni käsitellä traumaa itse siis parantumiseen omatoimisesti yksikantaan ja painokkaasti: 'Mahdotonta.' Minun täytyy kerätä jostain rahat terapian jatkamiseen kesätauon jälkeen. Palaan terapiaan vasta elokuussa. Tätä ajatellen minun tulisi löytää itsestäni sen verran voimia, että kirjoittaisin itseäni auki useammin. En vain tiedä jaksanko.

Liekö tällä enää lukijoitakaan. No, itselleni minä ensisijaisesti kirjoitan, vaikka kommenteistanne on aina ollut iloa ja konkreettista hyötyä. Tunne vaihtoehdottomuudesta ja yksinäisyydestä on päällimmäisenä ja toisten ihmisten välittäminen sekä rehellisesti lauotut mielipiteet auttavat minua.

Naapurit juhlivat. Ei jaksaisi. Ei yhtään. Ei paljon muutakaan. Psykiatri soitti sattuvasti tänään, ettei kirjoita mulle enää lausuntoa. Pyysi varaamaan ajan ja tulemaan sitten joskus. Mitäpä hyötyä siitä käynnistä minulle voisi olla.

 

- Johannes -