300px-Corvus_corone_cornix_(Marek_Szczep

Oikeastaan minulla ei ole sanoja

Nousin, söin mandariinin, join tuoremehua.
Levollinen mieli.

Ei jaksaisi enää  nukkua, ei jaksaisi kuluttaa aikaa.
Taidan istua tässä näin.

Kuunnella ääniä. Ei kuulu mitään.

Lintu, mutta sekin hiljeni.

Variksena voisin viihtyä. Istuisin oksalla tarkkaillen maailmaa vailla kielen tuomaa tuskaa. Pää kääntyisi sinne ja tänne ilman erityistä ajatusta. Pyrähtäisin kohta räystäälle ihan muuten vaan.

Haen lisää tuoremehua.

...
..
.

P.S.

Soitin vihdoinkin Kelalle takausvastuuyksikköön mun opintolainan lyhennyksistä, jotka ovat jääneet maksamatta sairausloman ajalta. Perjantaina oli tullut postiin jo toinen maksukehoitus ja uhkaus ulosotosta. En vain ole saanut hoidettua tätä asiaa, otettua yhteyttä. Jotenkin masentuneen mielellä olen ajatellut, että jospa ne vain unohtaisivat minut ja mun ikivanhan opintolainan. Mutta eihän byrokratia unohda mitään. Puhelimeen vastasi iloinen nuori nainen. Minä yritin sopertaa masennuksesta, tippuneista tuloista, terapiakorvauksista, kun ei uskalla aina edes kauppaan ja saa muutenkaan asioitaan hoidettua. Ei se oikein ymmärtänyt, ei ymmärtänyt lainkaan. Minun pitää väsätä jonkinlainen kirjallinen selvitys mun tilanteesta. Voi v**u. Sanoin, etten mä taida saada aikaiseksi, mielummin kävisin paikan päällä. Eikun se selvitys pitäisi. Onhan se totta, että olisin voinut Mansen reissun rahoilla maksaa yhden kuukausierän, mutta silti. Ei mun palkka alunalkaenkaan kovin kummoinen ole, ja nyt saan siitäkin ainoastaan 2/3 ja yritän auttaa poikaa ja silleen, hoitaa kaikki laskut. Ei siitä paljoa jää jäljelle. Satanen tai kaksi enemmän vuokran yms jälkeen kuin jos eläisin sossun tuella.

( EDIT Tarkistin: Mulle jää vuokran ja terapian omavastuuosuuden jälkeen käteen 50 euroa enemmän kuussa kuin sossun tuella eläessä. Terapiaan mä en olisi päässyt, jos olisin ollut työtön peruspäivärahalla ja sossulla elävä. Mulla ei siis ole käytännössä sen kummoisempi taloudellinen tilanne kuin kellään tahansa työttömällä depressiopotilaalla. )

Jaksan kirjoittaa tänne, purkaa tuntojani. Hakemus. Ei auta.

Mua ottaa päähän muutamat forumeilla valittavat varakkaat masennuspotilaat ku sairastuvat burnoutiin tai masennukseen ja kertovat etteivät jaksa tai saa elämään tolkkua vaikka on tullut hankittua omakotitalo, kesämökki, kaksi autoa ja lomaosake. Saatana. Hyvähän tollaisessa tilanteessa on itseänsä parannella kun sairauspäivärahakin on muhkea ja voi puuhailla siellä mökillä samppakaljaa siemaillen taikka painua Goalle itseänsä etsimään. Menisivät itteensä ja pitäisivät turpansa kiinni kun samoilla forumeilla työttömät depressiiviset yksinhuoltajat pohtivat riittääkö raha ensi viikon kaurapuuroihin. Näin on.

Mä meen sänkyyn kiehumaan ja kutsumaan Nukkumattia.

- Johannes -