Hei,

Mitä sanoisin. Tuntuu pahalle. Kävin kuukausien tauon jälkeen katsomassa meilini. Olin saanut muutaman hienon ja vertaistukea hakevan viestin. En ole vastannut, koska en ole käynyt edes katsomassa meilejäni. Anteeksi, olen todella pahoillani.

Oma elämä on raunioina, terapia päättyi kesken ja tällä kertaa lopullisesti. Parisuhde on hajonnut, koska ei minua jaksa kukaan kantaa kun mun pitäisi kulkea rinnalla vakaana kumppanina taakan sijaan, oireilen liikaa. Ymmärrän tämän oikein hyvin.

Olen uupunut lukuista syistä, en pysty lukemaan kirjoja, en jaksaisi tavata ihmisiä, onneksi jaksan liikkua, joten murehdin terveemmässä kehossa.

- Johannes -