Hei


Mä olen ylen kummissani. Joulunajan leppoisa ja tyytyväinen fiilis jatkuu jatkumistaan. Menen nukkumaan jo puolenyön jälkeen, herään reilusti ennen puoltapäivää, laitan päivittäin jotain uppo-outoa ruokaa ja viihdyn kotonani ilman "kännäämään" mielitekoja. Ostin maanantaina jopa elämäni ekan kasarin, tein mm. possupaistia, possujuurespataa, curryvalkosipuliperunoita yms. minulle täysin uusia juttuja. On se vaan kumma miten paljon maittava ruoka lisää päivittäistä viihtymistä. Ehkä itseänsä kannattaa hemmotella toisinaan ainaisen asketismin sijaan.

Huomaatte mun luopuneen joulun myötä vähähiilarisesta ruokavaliosta, mutta palaan siihen heti ortodoksisen pääsiäispaaston alkamisen myötä eli 23. helmikuuta ellen jo aiemminkin. En mä silti ylenmäärin hiilareita poskeeni pistä. Lähinnä ateriaan kuuluvat pari perunaa ja iltaisin muutama hapankorppu. Karkit, pullat ja muut herkut jäävät edelleen kauppaan tai kyläpaikan tarjottimelle. Seuraan muuten suurella mielenkiinnolla Lumen aloittamaa vähähiilarista dieettiä. Tsemppiä Lumelle!

Yllätin eilen itseni kävelemällä paukkupakkasessa ensin terapiasta kotiini ja sitten illalla vielä tunnin hikilenkin ennen saunaa. Taivaanreunassa hehkuva auringonkehrä piristi päivällä ja illalla kuun valaisema äänetön metsä hopeaisine väreineen. Mun teki mieli jäädä metsään istumaan, jos vaan olisi tarennut. Käy kateeksi oravia kun saavat nauttia moisesta ihan muuten vaan. Parantelin vesihöyryisessä saunassa pakkasen puremia astmakeuhkojani ja siitä innostuneena nostin punaposkisena höyryten vielä osan vuodevaatteista yöksi takapihalle. Mä rakastan kovia pakkasia, vaikkei ne sovikaan mulle.

Aamulla mä leväytin matot takapihan lumelle, imuroin olan takaa & mikä huomattavaa järjestin huonekalut uuteen järjestykseen. Ne on lojuneet aiemmin seinien vierellä toista sohvapöytää lukuunottamatta. Käänsin kolmen istuttavan 60-luvun designsohvani poikittain seinää vasten ja muotoilin toisesta vastaavasta nojatuolista, lipastosta sekä isommasta sohvapöydästä mukavan istuskelusopen. Nojatuolin laitoin selkä ikkunaa vasten lukutuoliksi ja ihanan lampun siihen vierelle lipaston päälle. Voila! Toisen sohvapöydän heivasin varastoon ja siirsin viherkasveja, toista nojatuolia sekä ikoninurkkaa yms. pienempää. Tamppasin matot apinan raivolla ja ihmettelin suihkun jälkeen raikasta uudistunutta kotiani. En usko oikein vieläkään miten viihtyisä kodistani tulikaan. Uskomatonta. Tää on mun koti ja tänne kehtaisi kutsua ihmisiä kylään. Niinpä teinkin. Kutsuin Miesnaisen tapakselle ja espressso-kahville. Onnittelin itseäni vielä siitä miten mulla onkaan uusi ystävä, jonka seurassa mun on niin helppo olla. Leikimme hieman arvatkaa millä? Legoilla. Nauraa täällä... Oli hauskaa.

Tilasin Hobby Hallista pienen ruokapöydän neljine tuoleineen. Mulla ei ole ollut moista kapistusta vuosiin, enkä jaksa enää syödä & istua koneella sohvapöydän äärellä. Selkä taittuu vähitellen EU:n sanktioimaksi kurkuksi, jollen pääse kunnon pöydän äärelle. Kunhan saan setin postista kahden viikon sisään, niin tästä tulee lopultakin aivan oikea koti. Pääsisittepä kylään. Voisi laittaa naposteltavaa, avata viinipullon ja ihmetellä elämää.

Mun kodin päävärit tumman punainen, tumman sininen ja musta korostuvat uudessa järjestyksessä edukseen. Lämmintä, turvallista, voimakasta. Vielä kun raskisi joskus ostaa räikeästi tyyliin sopimattoman vaaleanvihreän sängynpäällisen tilalle valmiiksi katsomani paksun lämpimän punaisen samettikankaan. Muhkeaa.

Miten kaukaiselta tuntuukaan vuodentakainen kun en ahdistukseltani ja tuskaltani uskaltanut nukkumaan laskien tunteja kuin rangaistusvanki kuukausia tietämättä edes millainen vapautus mua odottaa, jos minkäänlainen.

Terapeutti on ihmetellyt mun hyvää oloa ja kysellyt huolissaan kadonneen aggression perään sekä muutenkin kiusannut mua kriittisillä kysymyksillä. Ei tämä hyvä kausi varmaan ikuisesti kestä, mutta koetan nauttia niin kauan kuin vain voin. Musta itsestäni tuntuu kuin ahdistus olisi valunut minusta pois. En omasta mielestäni piilota sitä touhuamisen taakse. En mä jatkuvasti pyöri ympyrää, eikä ruoanlaittoakaan mitään ihme temppuilua ole. Mä jaksan paremmin ainakin tällä hetkellä. Ja kun takapakki iskee niin tiedän miltä parempina aikoina tuntuu ja miltä elämä maistuisi perusteiltaan jälleen terveenä. Sellaiselta, että voisi herätä uuteen päivään mielellään. "Mitä rentoa puuhaisi tänään?"

Okein hyvää loppuviikkoa kaikille!


- Johannes -