Hei

 

Vappumatka oli ihana. Vietin sen erään vanhan ystävän mökillä erämaassa. Emme olleet tavanneet aikoihin. Mukavasta myöhemmin. Kirjoitin aiheesta valmiiksi kalenteriini, jonka hukkasin laukun myötä eilen kännätessäni. Pääni meinasi haljeta kaikesta, terapiakin nosti pintaan sietämätöntä paniikkia. Pakko oli tyhjentää, resetoida systeemi.

Kaiken muun iloisen ja onnellisen mukana ajauduimme rakastelemaan ystävättäreni kanssa. Sen siitä saa kun nukkuu yhdessä mökin ainoassa sängyssä, pari sellaisessa. Mulla oli vaikeuksia jo edellisenä iltana saunoessa, piti piilotella miehuuttaan. Taisi nähdä. Siksi kenties nojasi syliini saunan jälkeen helteisellä kuistilla. En muista kumpi meistä sanoi seuraavana aamuna sylikkäin pussaillessamme, että rakastellaanko.

Se väijyy verhon takana, vaatii, en ymmärrä mitä.

En voi muuta kuin suostua, vaikken tiedä mihin.

En ymmärrä mitään, minua pelottaa, haluaisin kuolla pois.

Vajosin heti rakasteltuamme koomaan muumioksi. Hän kysyi mikä hätänä, en kyennyt selittämään. Näin pelkoa ja hätää hänen silmissään, mutta olin jo niin syvällä, etten edes muistanut hänen nimeään ja paikkakin alkoi kadota mielestäni. Sain sanottua jotakin. Hän puristui minua vasten ja itkin äänettömästi kuumin kyynelin. En osannut muuta.

Hän sanoi jälkikäteen, että minulla oli pienen lapsen katse, joka ei ymmärrä mitä tapahtuu.

Minä en haluaisi ryhtyä purkamaan tätä kaikkea terapiassa. Siitä eilinen humala. Minun pitäisi ottaa vihdoinkin yhteyttä Delfiini ry:hyn. Hyväksikäytettyjen järjestö.

Sain tänään postissa Kelalta myönteisen päätöksen kuntoutuskurssista. En osaa iloita siitä tässä mielentilassa, vaikka tuleva kurssi tekee mulle todella hyvää. Odotan irtiottoa arjesta ja haluan oppia paljon uutta. Erityisesti minä kaipaisin neuvoja & tekniikoita, joilla kohdata paniikkeja niin, ettei minun tarvitsisi resetoida ajatuksia juomalla. Kurssin eka osa pidetään jo toukokuun viimeisellä viikolla, kaikki arkipäivät. Mahtavaa hoen itselleni tuloksetta.

 

Haluan Lumikon syliin.

 

- Johannes -