Hei


Fillaroin terapiaan auringonpaisteessa. Oikein pukeuduin: Urheilulliset ruskeat kävelykengät, laadukkaat ruskeat puvunhousut, ruskea kauluspaita, musta kraka, hyvin istuva ruskea pulloveri, ruskea samettitakki. Oli Hyvä olla.

Saimme jatkettua terapiassa mulle vaikeita aiheita ja pääsimmekin eteenpäin. Näistä pitäisi puhua loppuvuosi ja mitä kaikkea sieltä sitten löytyykään. Kummaa miten erilaista noita asioita on jauhaa ammattilaisen kanssa verrattuna itsekseen pohtimiseen ja harvinaiseen ystävien kanssa keskusteluun. Eri ote. Hedelmällisempi, joskaan ei yhtään helpompi.

Poikkesin kotimatkalla eka kertaa vuosiin sataman kahvilassa. Pikku kuppi kahvia, vaniljapulla, vesilasi, päivän Hesari. Vierähti mukavasti kolme varttia aurinkoisella terassilla. Kävin vielä ihailemassa laivoja. Kaunista.

Kotiin. Väsähdin polkemiseen. Saatana. Vieläkin krapula. Tähän pitää saada muutos. Pinnistää edelleen eli vähentää vielä rajusti muutenkin vähentynyttä juomista. Eikä koskea enää väkeviin. Ne polttaa mun vatsan kipeäksi ja mä huomaan sen nyt toisin kuin viime vuonna pillerihumalassa, mikä vei kivun pois. Mä vedin silloin vuoronperää fisuja ja pillereitä ja tunsin kuin mä leijun "onnellisesti" pilvissä.

Laitan kohta ruokaa, lapset leikkii takapihalla, pölöttävät innoissaan,  syön ja käyn sen jälkeen ostamassa itselleni viherkasvin, mitä olen jo pari viikkoa haaveillut. Kaikki kun pääsivät kuolemaan hoidon puutteeseen  tän kertaisen masennuksen  alussa, eivätkä ne  muutenkaan viihtyneet  uudessa hämärässä asunnossa. Mä haluaisin rahapuun  tähän läppärin viereen. Mitähän ne maksaa. Vois vaihtaa mullat ja isomman ruukun huomenna.

Kyllä tää tästä !

- Johannes -

Lumelle kiitos kommentista. Luin itsekin uudelleen possaripostauksen ja päätin nyrjäyttää itseni takas raiteille. Mä en anna itselleni enää lupaa romahtaa takas mutalammikkoon paria päivää pidemmäksi aikaa.