Hei

 

Nopeasti vain kaiken kiireenjälkeisen väsymyksen ohesta. Olen niin onnellinen, koska jaksan viettää vuoden tärkeintä juhlaa pääsiäistä ensimmäistä kertaa vuosiin aivan oikeasti depressiolta. Kiersin ja aion kiertää Itä-Suomen pikkukirkkoja ja tsasounia, koska pidän erityisesti pienimuotoisista palveluksista ihmisen mittaisissa paikoissa. Uspenski on vain ja ainoastaan kolkko. Koen Jumalan olevan siellä jossain kaukana kuolleena kirjaimena. Toisin tänään pienessä luonnonhirsistä veistetyssä tsasounassa, jossa palvelusta toimittivat ainoastaan pappi ja kanttori, eikä meitä väkeäkään ollut kuin kymmenkunta. Aurinko paistoi ikkunoiden läpi siniseltä taivaalta, kuuntelin palvelusta, keskityin ja koin olevani itsessäni ja Jumalassani elossa. Kaikki on hyvin.

Edessä huomenna kolme palvelusta, lauantaina myös kolme ja sitten perinteinen sukujuhla pääsiäisaterian merkeissä. Lammasta ja viiniä. Aah. Kaiken tämän paastoamisen ja palvelemisen jälkeen. Odotan kuitenkin eniten pääsiäisyön palvelusta. Maailma asettuu silloin joka vuosi kohdalleen ja minä maailmassa.

Tätä kaikkea on turha selittää uskonnottomalle ihmiselle tai uskovalle ihmiselle, joka ei koe kulkevansa tietä myöten. Valmistuvansa hiljalleen johonkin mille ei näy loppua.

Minulle on ihan sama enkä koe ristiriitaa tieteellisen maailmankuvani ja uskontoni välillä. Maailmaa voi lähestyä ja pitää lähestyä myös muista näkökulmista kuin ahtaan yksiulotteisesta totuudellisuudesta. Tiede on sokea suurimmalle osalle ihmisen maailmaa. Minä en halua amputoida itseäni ahtaaseen tieteelliseen maailmaan, tai tarkemmin sanottuna pelkästään siihen. Ymmärän tieteellisen metodin, mutta tuntuisi suorastaan hullulta hyväksyä vain ja ainoastaan se minkä keskeneräinen tiede hyväksyy todeksi.

 

Rauhallista pääsiäistä itsekullekin!

 

- Johannes -