Hei


1651713.jpg
HD FXCV Softail Rocker: Kaikkein hienoin ja käsittämättömän kallis.

Ylä- ja alamäkeä.

Viime kirjoituksesta paistoi läpi iloinen ja luottavainen fiilis. Tänään ollaankin menty pohjamudissa. Siihen on syynsä. Alkoholi ja rauhoittavat.

Terapiassa on läpikäyty viime viikkoina ongelmallista suhdettani kehollisuuteen ja seksuaalisuuteen, ylipäätään naisiin muina kuin ystävinä. Pitkitin aiheen käsittelyn aloittamista koko kevään, enkä saa siitä kiinni vieläkään. Tuntuu kuin asia haihtuisi savuna tuuleen heti kun mun pitäisi sanoa siitä jotain. Sanat pakenevat, ajatukset karkaavat ja lähinnä itkettää. Soperran istunnoissa sitä sun tätä pääsemättä puusta pitkälle. Ja terapeutti jää lomalle heinäkuuksi. Siksihän minä pitkitin aiheen aloittamista, jotten ehtisi siihen pintaraapaisua syvemmälle.

1651708.jpg
HD FXDB Dyna Street Bob: Tyylikäs & rento ja hmm. kallis.

Puhuminen helpottaa silti suunnattomasti. Olen astunut joka istunnosta kesäiseen keskustaan huojentuneena ja uudestisyntyneenä. Hymy pyrkii kasvoille, vastaankävelevät kaunottaret sykähdyttävät ja tunnen oman kehoni kaipaavan läheisyyttä, mikä on kokonaan toisenlainen tunne kuin abstrakti rakkauden kaipuu. Sanoisinko, että kuvetta kuumottaa. Ensimmäistä kertaa vuosiin. Puhuinkin tänään, ettei mun kehollisuus taida ollakaan niin hukassa kuin olen luullut ja ääneen selittänyt. Se on ollut ainoastaan kadoksissa ja on vieläkin, mutta läikähtää silloin tällöin esiin, tekee minusta ihmisen, riisutun ja vajaan sijaan. No, terapiaprosessihan on kokonaisuudessaan persoonaan eheyttämistä.

Depressio yhdistettynä rikkoutuneeseen mieskuvaan ja itsetuntoon sekä ajelehtimiseen oman tahtomisensa kanssa on johtanut tilanteeseen, jossa minun on ollut helpompaa hukuttaa seksuaalinen minä kuin tuntea itsensä tietoisesti rikotuksi ja hyljätyksi. Sama mekaniikka toki toimii mun persoonassa monella muullakin saralla. Olen itseni kanssa löytöretkellä, vanhasta ja unohdetusta kasvaa jotain oikeasti aidosti ja rehellisesti minua, minun omaa persoonaa.

1651716.jpg
HD Softail Cross Bones: Retrosti upea ja hmm. kallis.

Pahaksi onneksi olen heräävän minäni kanssa kärsimätön, kateellinen muille ja yhä liian helposti vahingollisiin toimintatapoihin sortuva. Olen juonut itseni känniin kolmena peräkkäisenä keskiviikkona malttamattomuuttani ja onnellisuuttani. Miehinen panetus ja onnellisuus fyysisistä tunteista muuttuu nousuhumalasta nauttimiseksi. Vois toki ahmia suklaata tai juosta puolimaratonia, mutta päihteet ovat olleet mun juttu viime vuosina. Osaan siirtää muita tunteita nousuhumalaan, turruttamiseen ja känniseen välinpitämättömyyteen. Itsensä häpäisyyn ja turvalliseen paskaksi lyömiseen. Eihän minusta kumminkaan enää mihinkään kenenkään kanssa, enkä mä saa nauttia kieltämistäni tunteista. Naisten sijaan mä olen tutustunut viime viikkoina muutamiin mukaviin miehiin, joista voisi hyvinkin tulla kavereita, jos saisin soitettua.

No, toissaviikolla keskiviikon känni vaihtui aamulla rauhoittavien nappailuun, päiväkaljaan, terassikaljaan, saunakaljoihin ja perjantaina iloisesti Mansessa uudestaan känniin, lauantaina neljännen päivän rennossa hiprakassa jo kahdesta eteenpäin. Enkä olisi kyennyt moiseen ilman pillereitä, jotka vievät krapulan, ahdistuksen, paniikkihäiriön ja fyysisen pahoinvoinnin mennessään. Kotiin Jyväskylään toiveikkaassa fiiliksessä. Viittaus postauksen alkuun. Keskiviikkona uusi känni, perjantaina humala, lauantaina päivällä kaljoittelua ja eilen sunnuntaina känni jo puolipäiviltä tyhjään vatsaan. Onneksi pillerit loppuivat ja viinanhimo ja sain katsottua tänään peiliin kahden viikon krapulan iskiessä päälle. Tämä ei auta kuin kärsiä, kärsiä ja muistaa loppukesä. En ole lujalla pohjalla, enkä missään tapauksessa halua palata viime vuotiseen kaljanappiarsenaaliin. Ihme kyllä mä selvisin tänään terapiaan, selittynee sillä, että krapula alkoi vasta alkuillasta. Sen verran tukevat pohjat alla.

1651724.jpg
Kawasaki VN 900 Custom: Hieno, mahdollinen, eikä liian isokaan?

Puhuimme terapeutin kanssa tänään myös kateudesta, jota en ole tunnustanut kokevani, vaikka tiedän valehtelevani. Terapeutti muistutti kateuden olevan myös positiivinen tunne, koska se kertoo minulle, mitä mä haluan elämääni. Viime keväänä kadehdin ulkoisia symboleita, joita mun olisi pitänyt tähän ikään mennessä saavuttaa; ovat muuttuneet sisältöjen kateudeksi, kuten perhe-elämää, kumppanuutta yms. Mun pitää opetella kuuntelemaan itseäni tässäkin.

Sen mä päätin tänään, että yritän voimieni mukaan pikkuhiljaa pyrkiä kohti mulle tärkeitä asioita. Mun täytyy sitä varten ryhtyä edistämään kaikilla tasoilla tervehtymistä, mihin kuuluu alkoholin käytön vähentäminen, liikunnan lisääminen, kotoa ulkoistuminen ja niiden pirun vaikeiden byrokraattisten asioiden selvittely, etten joutuisi taloudelliseen vararikkoon ja luottokelvottomuteen. Koetan silti muistaa (Moiran neuvon mukaan) elää päivä kerrallaan. Kunhan selviää aina yöpuulle saakka edes yhden hyvän jutun päivässä tehneenä. Mä en jaksa vielä ylettömiä ja mulla on vahva taipumus väsyttää itseni toistuvasti liikaa yrittämällä.

1651744.jpg
Honda VT 750C Shadow Spirit: Makee, varsinkin kuski, mahdollinen ja sopiva aloittelijalle.


Voikaa hyvin !!!

- Johannes -