Hei


Maria: Totoro on ihana. Maailman ihanin elokuva. Ja perässä seuraa monia muita Miyazakin elokuvia.

Lumi: Tarkistin. On ennakkoperinnällä. Ja kopsasin sulta hauskan meemin:

Vastaa kysymyksiin etsimällä vastaukset Googlen kuvahaun avulla.
Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta.


1. Ikäsi seuraava syntymäpäivänä ?

1762592.jpg

Tämän selkeämpä vinkkiä ei tipu.

2. Minne haluaisit matkustaa ?

1762593.jpg

No Sitkahan se. Sinne retkeileen ...

3. Lempipaikkasi ?

1762594.jpg

En oo kyllä itse noin komea,
eikä mulla ole yleensä noin kaunista seuraa.

4. Lempitavarasi ?

1762596.jpg

Mullon noita kaksi. Yksinkertaisempia ja siksi kauniimpia.

5. Lempiruokasi ?

1762597.jpg

Johan sen näkee. Nepalilaista.

6. Lempieläimesi ?

1762598.jpg

Näitä veijareita mullon ollut lemmikkeinä.

7. Lempivärisi ?

1762599.jpg

Ei tarvii kommentttia. Toi tummempi sävy kivempi.

8. Tämän hetken tunnetilasi ?

1762601.jpg


Hei mä en ole tiineenä.
Mä odotan illan Naamat-festareita,
jonne lähden ihan justiinsa.

9. Kulkuneuvosi ?

1762602.jpg

Tätä mä opsiskelin taannoin silloisen avovaimoni suureksi iloksi.
Mut se prätkä pitää saada ensi vuonna...

10. Mitä teit viime lauantaina ?

1762603.jpg

Nukuin, enkä onneksi nähnyt painajaista tästä elokuvasta.

11. Mitä teit viime sunnuntaina ?

1762604.jpg

Ahistuin.


Sain sittenkin lipun Naamoille ja aprikoin lähtöä vielä illalla. Mutta sää on niin upea, että lähden sit kumminkin. pelottaa vaan kun kuuntelen Prince Far Ita, joka laulaa ganjasta ja palauttaa mieleen kaikenlaista. Jos joku tarjoo mulle tänään poltettavaa, niin miten mun käy. Tosin eihän pari kukkasätkää tee pahaa. Eihän.

1762692.jpg

Eiku. Mä olen tosi hyvällä tuulella ilman mitään olutta tai nappeja tai sätkää ja olen tästä syystä onnellinen. Yritän pitää saman linjan illan myötä. Mutta nyt pikapikaa suihkuun, miettiin mitä nakata kassiin, pistää ylle ja menoksi. Kiire jo.

- Johannes -

PS

Kävin valitettavasti postilaatikolla. Kelan joku vitun takaisinperintäpäätös aiheettomasta sairauspäivärahasta. Mä en tajua yhtään mitään. Soitin kelalle, eikä se nainen osannut neuvoa. Joku soittaa mulle ensi viikon alussa. Jos mä tajuan yhtään tota paperia, niin ne haluaa periä mun sairauspäivärahat takas ajalta 1.3. - 31.5. Veritakselta, jos mä saan sieltä rahaa tolle ajalle. Mutta enhän mä edes ole hakemut Veritakselta rahaa tolle ajalle, vaan 1.6. lähtien, koska mun sairauspäivärahaoikeus päättyi Kelan päätöksen mukaan 31.5. ja nyt muka sitä aiemmat 3 kuukautta ovatkin olleet aiheettomia. Mitä helvettiä.

Hyvästi hyvä fiilis. Pelottaa oikeasti, koska tällaisissa tilanteissa mulle tulee aina paha kaikki paskaksi fiilis. Onkohan mun nyt järkevää lähteä minnekään. Toisaalta ei mun kannata jäädä kotiinkaan itkemään tämän kanssa. Jos toi paperi meinaa sitä mitä pelkään, olen Kelalle velkaa 1950 euroa. Eihän mulla ole sellaisia rahoja yhtään missään.

Voi kunpa mä voisin olla Kelan pääjohtaja. Luuta heiluis ja puolet väestä lentäis pätemättöminä pihalle. Ihan ekaksi mä palkkaisin 1000 entistä syrjäytynyttä suomenkielentaitoista vääntään uusiksi noita kirjepohjia sellaiseen muotoon, että mökin mummokin ymmärtää lukemansa. Miten se voi olla oikeasti noin vaikeaa tossa itsevaltaisessa laitoksessa. Ja joku idioottipoliitikko taas kerran ehdotti, että sossukin pitäs siirtää Kelalle. Voi sitä riemua, kun siltäkin osalta häviäis virkailija, joinka puhetta ymmärtää ja jolle voi koettaa soittaa ja tavata henkilökohtaisesti.

Vituttaa kympillä 

PS

Ei tästä tule mitään. Rääyn ja huudan, jalat tärisee. Mieleen palaa takautumia lapsuudesta. Kaikki on turvallista ja mukavaa ja sit ihan kirkkaalta taivaalta sataa niskaan nyrkkiä ja huutoa ja vaikka mitä.

Siksihän mä olen tietämättäni harrastanut natsisimin historiaa koko ikäni, koska mä olen samaistunut sen kansaan ja sen sotilaisiin varsinkin tietenkin ässässään, koska niiltähän vietiin jalat täysin alta. Kaikki oli jees ja hyvin ja päästiin käytännössä sisällisodasta ja nälänhädästä veks turvallisen johtajan myötä oikein kansankotiin et muuta ja sit palkkioksi uskollisuudesta tuho & tappio, kympillä turpaan ja kaikki se hirveys niillä leireillä paljastui, koko rakkaan isähahmon rikollinen mielenvikaisuus. VITTU!

Mä muistan ala-asteiässä liikuttuneeni kuvan äärellä, jossa mua pari vuotta vanhempi Hitler Jugend sotilas itkee katkerana & petettynä raunioiden keskellä. Elämä viety, lapsuus tuhottu. Rakkaus olikin valhetta.

Taiteilija soitti, että tulethan sä Johannes kyytiin. Mun oli pakko varottaa, että mä olen ihan paniikissa ja epävakaa.

En haluaisi muistaa tänään.

1762860.jpg