Hei,

Olen kohdannut naisen, jota en pelkää, en kehoansa, en kosketustansa, en mitään. Hän ei myöskään pelkää minua. Hän näkee katseestani vajotessani hetkeksi jonnekin pois. Painikoituessani hän sanoo: "Hsss. Kaikki on Johannes hyvin." koskettaen huuliani. Voin sanoa hänelle: "Hetki. Tarvitsen pienen hetken." Hän ei utele, hän kuuntelee kun haluan kertoa. Ja sovimme, ettemme tee suhteestamme terapointisuhdetta, vaan pyrimme kohti eheyttävää. Emme aio juuttua traumaattiseen, niiden läpikäynti kuuluu terapiaan, ei toisillemme. Pyrimme keskittymään hetkessä ja välillämme elävään hyvään. Turvalliseen rakkauteen. Helppoa ei tule olemaan, mutta aiomme yrittää kaikesta menneestä huolimatta mikä repii erilleen. Olen aikas onnellinen.
 

- Johannes -