Tämmöinen fiilis. Taidan nukkua ensi yönä turvallisen rauhallisesti eka kertaa piiitkään aikaan.

Sossu soitti aamulla ja kertoi, että maksavat terapeutin rästin ja puolet vuokrarästistä ja että mä voisin jättää varulta myös ensi kuun hakemuksen, jos saisin vaikka terapian maksatetuttua ja lisäksi mun pitää varata aika huhti/toukokuun vaihteeseen. Huojentavaa. (Ehkäpä mun rehelliset epätoivomeilit auttoivat.)

Iloistuin niin, että sain täytettyä asuntotukihakemuksen, jonka käyn viemässä huomenna.

Kävimme terapiassa jälleen kerran mahtavan keskustelun tällä kertaa mun panikoinnista, iloisen näyttelemisestä sekä muumioitumiskohtauksista. Terapeutti esitti lukuisia mun ajattelun ympäri kääntäviä tai muuten hedelmällisiä kysymyksiä. Moni asia loksahti paikoilleen ja ihmisenä oleminen tuntuu taas hivenen helpommalta. Kirjoitan näistä seuraavassa postauksessa.

Sain eräältä kaverilta lahjaksi kaksikymppisen, joten kaapeissa on ruokaa ja soitin faijalle, joka tokaisi puhelun lopuksi sanottuani, että laitan huomiseksi raha-asiameiliä, että laita vaan. Höh. Ei ollut ton vaikeampaa pyytää apua. Ja mä kun kiemurtelin tuskaisena pari päivää tätäkin asiaa, että tässä iässä vanhemmilta apua.

Ollut hyvä päivä. Olen kokenut pitkin päivää häivähdyksiä ja muistikuvia terveistä ajoista ja teiniajasta, jolloin tein monia mulle rakkaita asioita. Minne ne ovat hävinneet. Miksi mä kiusaan itseäni, enkä esim. makaa iltaisin sängyssä lukemassa. No, enhän olisi kyennyt keskittymään lukemiseen vielä viime vuonna. Luin kesällä yhden kirjan ja syksyllä pari romaania, jos oikein muistan ja tänä vuonna olen saanut loppuun saakka pari kolme lyhyttä kirjaa. Thats it, kun joskus meni kesäisin 5-10 kirjan viikkovauhtia.

Mutta vihreä tee tuoksuu kutsuvasti kupissa, laitan voileipää ja tartun kirjaan.

Lisäys  Jee!

Hyvää yötä !

  - Johannes -



Tällaisen luomu-unilelun mä haluaisin.