En pysty enää. Tilanteemme parisuhteessa olisi niin kuormittava terveillekin ihmisille saatikka kahdelle sairaalle, etten pysty enää pitämään osiani aisoissa, vaan reagoin toistuvasti lapsenomaisesti jatkuvassa stressissä. Kumppani on jo täysin uupunut ja minä myös. Sorrun valittamaan, riitelemään ja kummankin rakentavat pienet korjausehdotukset kaikuvat kuuroille korville tullen torjutuksi & jääden kuulematta. En enää näe tilanteeseen mitään ulospääsyä ja edessä lienee lähinnä tappelu siitä milloin pääsisin viemään hänen autollaan kaikki tänne kertyneet tavarani (laatikkokaupalla) takaisin omaan kotiini satojen kilometrien päähän.

Todella surullista, koska aito rakkaus välillämme on kuolemaisillaan viimeisen liekin hennosti lepattaessa arjen kuormittavuuteen ja siitä seuranneeseen toistuvaan riitelyyn levollisen ja läheisen yhdessäolon sijaan.

En tiedä jaksanko mitään, edes hmm. panostaa itseeni millään tavalla, jos tämä suhde, jolta odotin niin paljon kaatuu seuraavina päivinä.

Olen liian vaikea kumppani. Se on varmaa, enkä yritä enää ikinäkoskaan seurustella, jos tämä ei onnistu.
 

- Johannes -