Aaarghh !!!

Saunailta sujui erittäin hauskoissa ja mukavissa merkeissä. Ei siinä mitään, mutta join tuhottomasti kuin viimeistä päivää. Yritin aluksi jättäen ekan tuopin juomatta pöydälle, mutta sen jälkeen en enää kyennyt hillitsemään itseäni. Saimme puhuttua pomon kanssa syksyn töihinpaluustani ja hän tuki ajatuksiani. Hyvä.

Mutta eilen keskiviikkona olisi ollut virallinen kokous, jonne en mennyt. En herännyt humalaltani. Pääsin ylös vasta varttia vaille yhdeksän illalla. Herkesin pohtimaan että piti jotain tänään, ois pitäny nousta aamulla, hetkonen, se KOKOUS. Hävettää. Hävettää ja kaduttaa aivan ylimaallisesti.

Työkaverilta oli tullut vihainen meili. Syystäkin. Voi itku.

En kehtaa soittaa tai meilata työkaverille tai pomolle tällä viikolla, koska haluaisin vajota maan alle. Toisaalta epäilen, etten mä ole onnistunut mokaamaan kaikkea, mutta pelottaa silti krapula-ahdistuksessa. Miten mä nyt tälleen kun kaikki meni niin loistavan hyvin vielä tiistaina ennen iltaa. Mulla oli poikkeuksellisen seesteinen ja luottavainen olo. Luulen pilanneeni hyvin alkaneen viikon alitajuisesti. En pystynyt antamaan myöten onnelle, vaan minun piti jälleen kerran torpedoida olemiseni meren pohjamutiin. Mistä helvetistä tällainen reagointimalli oikein tulee. Olemme puhuneet tästä terapeutin kanssa, mutta en ymmärrä mekanismia ja sen syitä ainakaan vielä kuin hatarasti. Jeesus.

En uskalla nukkua. Valvoin yön etsien netistä taidejulisteita. Hermostuttaa ja pelottaa.

Puhelin äänettömälllä ja verhot kiinni. Olen piilossa.

- Johannes -